Kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Alussa pääosan esittäjä Poppy tuntui rasittavalta tyhjän naurajalta, sitten huomasin pitäväni hänestä. Hyvyys on nykyaikana aliarvostettua ja kyynisyys on älykkyyden merkki. Poppyn elämää alkoi seurata mielenkiinolla. Elokuvassa kävi ilmi, että hän ei kiltteydestään huolimatta siedä mitä vaan, osaa asettaa rajat toisille. Olisi ollut mukava tietää miten hänelle lopulta kävi.
Tein hyvää ruokaa. Ihan omasta päästäni. Punajuuria suikaleina, lammasjauhelihaa, homejuustoa, riisiä ja balsamikosiirappia. Tungen nykyään balsamikosiirappia joka ruokaan, yhdessä vaiheessa laitoin kaikkeen fetaa, sitten aurinkokuivattuja tomaatteja, halloumijuustoa...
Balsamikosiirappi ei ole vielä tiensä päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti