Oivalsin tänään, että olen lahjaton ihminen. Istuin seurueessa, jossa keskusteltiin linnuista. Puhuttin kaikenmaailman kurpista, kuoveista ja hippiäisistä. Minulla on vain yksi nimike näille otuksille: lintu. Ääni, jota nämä eläimet pitävät on linnunlaulua. Entinen mieheni kuvasi lintutuntemustani osuvasti: ei erota harakkaa linja-autosta.
Viimeinen niitti, joka mursi itsetuntoni oli Soile Isokosken konsertti. Miten joku voi laulaa noin kauniisti. Olen aina haaveillut kuorolaulusta, mutta en kuorossa, johon minunlaisiani laulajia otetaan. Aikoinaan luokkamme esiintyi ihan televisiossa, lauloimme suorassa lähetyksessä, kuvaruudussa oli vilahtanut puolikas kasvoistani. Joku kertoi, että hänellä oli tosi kunnianhimoinen laulunopettaja, joka kehoitti kevätjuhlan kuoroesityksessä osaa lapsista ainoastaan aukomaan suutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti