Minulla oli viime viikonloppuna yövieras, seuraava tulee perjantaina ja sitten ensi viikon tiistaina ja samantyyppinen rumba jatkuu melkein koko kevään. Kyseessä eivät ole sellaiset yövieraat, vahinko kyllä. Alan sotkeentua kalenteriini. Nyt on kaksi mahdollisuutta: olen niin ihana, että kaikki haluavat luokseni tai Tampere on niin vetovoimainen paikka ja ystävilläni on taipumusta säästäväisyyteen. Epäilen jälkimmäistä.
Minulla oli aiemmin hullu löytökissa Harri. Tyttäreni otti sen ja jätti riesakseni. Harri hyppäsi helposti hattuhyllylle ja vaani sieltä vieraita, heitä ei käynytkään silloin niin tiuhaan. Itse käytin kenkiä sisällä koska Harrilla oli virkistävä tapa purra varpaita. Lupasin kerran, että yksi turkkilainen tutkija saa yöpyä meillä. Kissasta oli päästävä eroon. Väitöskirjaohjaajani vei sen eläinlääkärille lopetettavksi, itse en olisi kyennyt. Ohjaajani ei ollut saanut pidettyä kissaa paikoillaan ja se karkasi vastaanottohuoneessa ja juoksi edestakaisin niin, että instrumentit vain lentelivät. Eläinlääkäri sanoi, että ei ole tainnut olla helppo lemmikki. Kun näen kissanruokapurkkeja kaupassa on minulla ikävä Harria. Välillä kuvittelen syyttävän silmäparin katsovan minua hattuhyllyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti