Sisäinen piiskurini

Biologinen kelloni ei ole asettunut vielä kohdalleen. Kännykässä homma hoituu näköjään automaattisesti. Olen antanut periksi laiskuudelle vetoamalla kellon viisarien vääntämiseen luonnottomaan asentoon ja mennyt tänään bussilla töihin. Sisäinen piiskurini on alakynnessä ja sisäinen nautiskelija ja velttoilija on saanut ainakin hetkeksi voiton. Minulla on esitelmä pääsiäisen jälkeen ja sisäinen laiskurini on kuiskutellut korvaani, että kyllä sinä sen pääsiäispyhinäkin ehdit tehdä. Elämä on yhtä pään sisäistä ottelua. Lähteäkö lenkille vai maata sohvalla, molemmille toimintatavoille löytyy perusteet. Tehdäkö työ tänään vai huomenna. Syödäkö porkkana vai suklaalevy. Juodako lasi viiniä sivistyneesti keskustellen vai juostako kapakasta toiseen tyhmille jutuille naureskellen. Lukeako Dostojevskin Idiootti vai katsoako televisiosta Uutisvuoto. Pestäkö hammasharjalla kylpyhuoneen kaakelien saumat vai käydä Face bookissa. Pyhäkoulussa kerrottiin tarina, jossa lapsella oli valittavana tienristeyksessä kaksi suuntaa, toinen oli leveä, tasainen ja helppo ja kuten arvata saattaa johti kadotukseen. Vaikea kivinen kinttupolku johti taivaan iloihin.