Sain postikortin. En sellaista, jossa sanotaan "Terveiset Kreikasta, aurinko paistaa ja Retsina maistuu pihkalta" vaan pienellä präntillä täytetyn postikortin. Kortissa kehuttiin Italo Calvinon teosta "Jos talviyönä matkamies". Pitää lukea. Tuntuu mukavalta, että joku on nähnyt vuokseni vaivaa: ostanut kortin, etsinyt kynän, osoitteen (postinumero oli väärä), kirjoittanut, liimannut postimerkin ja pudottanut laatikkoon.
Uusiin toimitiloihimme on tulossa verhot. Kahvihuoneeseen on hankittu jotkut bioaktiiviset bakteereita häätävät muovin kaltaista materiaalia olevat kangaskaistaleet. Hinta on varmaan ollut suolainen. Miksi kahvihuoneeseen tarvitaan verhot, joissa bakteerit eivät lisäänny? Kangas tuo muistot sosialististen maiden muoviviritemistä joskus iloisella 70-luvulla. Taatusti kestävät, ovat varmaan jäljellä silloinkin kun kallioperään haudatut ydinjätteet ovat niin vaarattomia, että ne voi viedä lasten leikkipaikoille.
Työkaverini on jostain syystä ihastunut tähän ottamaani valokuvaan. Haluaa kuulemma suurennuttaa ja kehystyttää. Kummallista.
1 kommentti:
Juureva, alkuvoimainen kuva.
Lähetä kommentti