Kirjoitin viime yönä SLL:n kesäjuhlista ja sitten sensuroin tekstin kepulaisvastaisuuden takia.
Kuljetin eilen töihin pinkin pellavamekon, korkokengät ja valkoisen boleron. Puin juhlavaatetuksen kiireessä pukuhuoneessamme. Kiidin ehtiäkseni neljän aikohin lähtevään Pendolinoon, joka oli oudosti aikataulussa, mutta loppuunmyyty. Repäisin ja ostin lipun ensimmäiseen luokkaan. Mietin, että saanpahan lukea sanomalehtiä ja nauttia kahvit ja keksit. Telineessä ei ollut yhtään lehteä ja keksit olivat lopussa. Luin junassa Tiina Lymin esikoisromaania "Susi sisällä". Naurahdin pari kertaa, ainakaan vielä en ole kovin lämmennyt teokselle.
Hesassa menin aseman informaatiopisteeseen kysymään kuinka pääsisin Mäkelänkadulle. Olen matkustanut USA:ssa, Australiassa, Aasiassa, koskaan en ole pelännyt, että toimin jotenkin törpösti ja vaikutan juntilta, Helsingissä pelkään aina meneväni kulkuneuvoihin vääristä ovista ja töppäileväni lippujen ostossa. Pääsin ratikalla perille.
Juhlassa ei ensinäkemältä ollut yhtään tuttua, löysin onneksi lopulta yhden. Jaettiin kaikenlaisia palkintoja, joka on helposti puuduttavaa. Laura Kolbe piti puheen, hän turisi luontevasti ilman papereita, en nyt sano muuta. En aio kommentoida hänen kepulaisuuttaankaan.
Söimme, jonka jälkeen bändi alkoi soittaa ja vieraat tanssia ja minä laukkasin metroon kesken juhlien kuin tuhkimo konsanaan. Tampereen asemalta ajoin taksilla kotiin ja selittelin kuskille vuolaasti elitististä liikkumismuotoani. Tänään töissä väsytti. Kaikki selittivät asiansa pitkäpiimäisen hitaassa tahdissa.
Vanhanen erosi ja huomenna on kuninkaalliset häät.
1 kommentti:
Mulla oli Helsingistä ihan sama tunne - siis ettei voi kysyä mitään vaikuttamatta juntilta, vaikka olisi muuten matkustellut ihan oikeissa kaupungeissakin. Vasta kun muutin Helsinkiin ite, lakkasin pelkäämästä kaupunkia ja ymmärsin, että kaikkihan tänne on tulleet muualta. Tunnen aika paljon ihmisiä, ja niistä taitaa vain kolme olla Hgissä syntyneitä...
Lähetä kommentti