torstai 20. heinäkuuta 2017

i


Luin Hanna Weseliuksen romaanin Alma! Kirjassa väitettiin, että kuollessa ihmisen kasvot pysähtyvät ikäänkuin kuoleva olisi sanomassa i-kirjainta. Ryhdyin lausumaan ääneen aakkosia ja huomasi, että monissa vokaaleissa ilma virtaa avonaisten huulten läpi, mutta useissa konsonateissa huulet läpsäytetään yhteen (B, F, M, P)  tai kieltä liikutetaan suussa (D, L, N, R, T), kun sanotaan S virtaa ilma hampaiden välistä. Vokaaleissa huulet asetetaan törölleen tai pidetään rentona kuten kuolinkirjaimessa, joka oli siis kirjailijan mukaan i.

Minullapa on uusi pesukone. Pesin lakanoita, mekkoja, sukkia, alusvaatteita, suihkuverhon. Kohta heitän koneeseen kissan, kengät, laukut, matot, patjat, nojatuolit, sohvan ja ryömin vielä viimeksi ihan itse koneen rumpuun.

Tällaisia ryhtyy ihminen ajattelemaan kun on liikaa kaksin kissan kanssa. Lukee ja kirjoittaa.

(Kävin minä elokuvissakin, mutta siitä ehkä tuonnempana.)

5 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ihan mielenkiinnosta - paljonkohan kuolleita olet nähnyt työurasi aikana? Kymmeniä? Satoja?

Jos olet maisemissa, niin mene ihmeessä katsomaan "Jäljet" Niagaran aamuleffaan ensi maanantaina klo 9.30. Se oli kuulemma loistanut Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjassa keväällä. Ottaa pattiin, että en pääse.

Heidi kirjoitti...

Viime vuosina en ole kohdannut työssäni kuolemaa, joskus aikoinaan ehkä välillä kuukausittainkin. Onneksi yleensä hyvin iäkkäitä rauhallisesti menehtyneitä ihmisiä. Kaikki tapaamani henkilökunta on suhtautunut kuolleeseen henkilöön hyvin kunnioittavasti.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Meidän mamma veti aikanaan viimeisen henkäyksensä sairaalassa, rauhallisesti. Hänen tyttärensä oli paikalla. Oli sytytetty kynttilä ja ehkä laitettu kukkakimppukin rinnalle, en muista varmaksi. Hoitajan kanssa oli laulettu virsi. Siitä oli jäänyt kaunis muisto.

Timo Lampi kirjoitti...

Jos sulla on tylsää niin tuu tänne päiväkylään, teen sulle hyvää munakasta tai keittoa!!

Heidi kirjoitti...

Ei ole tylsää. Päinvastoin.