Muut värjöttelevät mökeillä, Vaasalandiassa, Mäntän taideviikoilla, Provinssissa. Istuvat autossa, junassa tai lentokoneessa. Minä teen töitä.
Katsoin netistä Skamia ja itkin kun William ja Noora lopultakin päätyivät yhteen. Klassisissa rakkaustarinoissa rakkauden täyttymisen eteen kasautuu valheita ja väärinkäsityksiä, mutta lopussa rakastavaiset juoksevat toistensa syliin.
Skamissa on jotain hyvin tuoretta ja raikasta. Välillä ei tapahdu mitään. Rakastavaiset tuijottavat toisiaan, nuoret näpyttelevät viestejä kännyköillään, puhutaan juhlimisesta ja seksistä. Norjalaiset ovat ymmärtäneet taukojen tärkeyden.
Kuuntelin eilen Satahäme soi -tapahtumassa Maria Ylipäätä ja Marzi Nymania. Oli siellä kaksi muutakin muusikkoa, mutta heidän nimensä olen unohtanut. Konsertti järjestettin vanhalla tallinvintillä. Ensimmäinen setti oli liian älykästä minulle: Sävelletään runoilijoiden teksteihin mahdollisimman huonosti tarttuvia melodioita. Vessajonon jälkeen olikin ihanaa musiikkia. Breliä, Astor Piazzollaa ja muuta. Viimeiseksi (ennen niitä oikeita viimeisiä) Ylipää lauloi "Vieläkö on villihevosia", josta kehittyi rasittava korvamato.
Edessäni istuva mies kuvasi vähintään joka toisen kappaleen kännykälleen. Sisäinen mielensäpahoittajani inhosi näkökentässä heiluvaa kännykkää. Katsooko mies kotona noita surkeita tekeleitä vai kiusaako hän niillä lähiympäristöään? Kännykkämiehen vaimo istui ymmärrettävästi toisaalla, kävi vain väliajalla hakemassa miehen repusta huivin.
4 kommenttia:
En ihmettele, että Susinukke on perustanut kustantamon saadakseen kirjansa julki. Mahtaisiko muuten olla saanutkaan.
Arvasin, että Arto Lappi ja Claes Andersson kolahtavat eniten. Niinhän siinä kävi. Jotenkin riipaisi nähdä se miten vanhaksi C. A. on tullut. Joko hänellä on huonot tekarit tai puuttuva hammas, mutta puhe suhisi.
Kännykkäkameran kanssa heiluva ilonpilaaja joutaisi kuvaamaan sellaiseen kohtaan, että vehje ei ole muiden näkökentässä. Maria Ylipää on fiksun ja viehättävän oloinen nainen.
Sammakko-kustantamo on julkaissut ainakin yhden Susinuken kokoelman. Minä pidin hänen teksteistään ainakin luettuna. Näin miehen kaupungilla töistä tullessani. Susi sopii hyvin taiteilijan nimeen: Saila Susiluoto, Nanna Susi, sitten on valokuvaaja Susiraja, jonka etunimeä en muista enkä jaksa googlata. Yksi kollega sanoi aikoinaan, että Claes Andersson oli nuorena Suomen kaunein mies.
Jotenkin se oli sellaista keinotekoisen oloista tajunnanvirtaa. Oli siinä jotakin hyvääkin, kai. Claes Andersson viittasi varmaan lähinnä häneen puhuessaan maanisfilosofisesta tyylistä; "minun runoni ovat tällaisia neliskanttisia, kun en muuta osaa" tai jotenkin niin. Hänen runoissaan oli myös aika purevaa kritiikkiä liittyen Suomen ja suomalaisten suhtautumiseen pakolaisiin. Hänen viimeinen runonsa oli tosi kaunis. Siinä hän kertoi kaikenlaisia tilanteita, joissa hän ajattelee ystäväänsä. Ystävä oli mielessä käytännössä koko ajan.
Nannan alkuperäinen sukunimi on Rytkönen, onhan tuo Susi paljon raflaavampi. (Muistaakseni se tulee hänen suvustaan jostakin.) Iiu - olikohan se kahdella i-kirjaimella - Susirajan kuvat ovat aika makoisia, lihaisia suorastaan.
Meinasin ensin kirjoittaa että lepää muutama päivä, mutta tänne tultuani selvisikin että olet töissä.
Olet vähän kuin minä nuorena ensimmäisessä omassa kodissa. Poissa mahdollisimman paljon, kun ei itsekseen kestänyt olla kotonaan. :)
Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!
Lähetä kommentti