lauantai 18. syyskuuta 2021

15 sekuntia

Koen velvollisuudekseni päivittää blogia, vaikka lukijat ovat vähentyneet. En kirjoita enää yhtä usein. Tiedän, että kirjoittaminen tekee minulle hyvää, enkä enää seuraa lukijamääriä yhtä tarkkaan kuin minulla oli tapana. 

Deletoin vahingossa äsken vaivalla kirjoittamani tekstin. Olikohan se merkki jostakin.

Luin Imagesta kolumnin, jossa kirjoittaja mittasi liikennevalojen toimintaa. Kuinka paljon aikaa ne antavat jalankulkijalle ja miten kauan vihreää valoa saa odottaa. 

Lähelläni on valoristeys, jossa jalkakäytävä katkaisee ajoradan ja ratikkareitin. Päästäkseen yli on painettava nappia ja odotettava. Kauan. Niinpä läheisen koulun oppilaat juoksevat punaisia päin. Kävelijällä on 15 sekuntia aikaa ylittää katu. Jos pääsee vain puoliväliin, ei ole paikkaa, jossa odottaa turvallisesti, eikä myöskään nappia, jolla valon saisi vaihtumaan. 

Kun joskus saan rollaattorin, en enää ehdi kadun yli. Kadun toisella puolella on muuten kirkko. Jos jään auton alle ja jos kuolen, sen tulee halvaksi yhteiskunnalle. Jos vammaudun, se on kallista. 

Millainen olisi kaupunki, jossa kevyt liikenne olisi etusijalla? Leikin välillä ajatusleikkiä, jossa vihreät valot palavatkin jalankulkijoille ja autoilijan pitäisi painaa sitä nappia. Voisihan sitä varten olla joku sovellutus. 

Se ei tule toteutumaan. 

P.S. Istun kirjastolla tätä kirjoittamassa ja nyt mies tuli repimään teipit, joilla istuinpaikkoja on tähän asti rajoitettu.

2 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

Hurraa teippien repijälle!

Joskus katkonaisia pyöräteitä ajellessani olen leikitellyt ajatuksella, että autoilijatkin joutuisivat välillä nousemaan ajokkinsa kyydistä ja työntämään sen seuraavaan kohtaan, jossa saisi taas ajaa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Samoja ajatuksia autoilijoista on ollut minullakin.