Olen innostunut syömään kasvisruokaa. Melkein vegaani. Olen herännäinen ja nehän ovat niitä rasittavimpia. Kuuntelen lenkkeillessäni Suvi Auvisen kirjaa Lihan loppu, joka on pamfletti vegaanisen ruokavalion puolesta.
Kirjan myötä olen kiinnittänyt huomiota ruokakauppojen mainoksiin. Kolme tamperelaista K-kauppaa mainostaa Aamulehdessä kanan fileesuikaleita, savukirjolohifilettä, kananpojan liekkisiipiä, HK:n valmisruokaa (Kebabriisi ja Lihapullapasta), kokolihaleikkeitä ja Pirkka -tonnikalapaloja, lisäksi tarjotaan ostettavaksi Pirkka -appelsiineja. Meitä houkutellaan lihalla. Viimeisimmässä valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksessa lukee: vähennetään lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä.
Ei ihme, että Helsingin kaupungin ilmoitus lopettaa lihan tarjoaminen kaupungin tilaisuuksissa on saanut lihansyöjät pois tolaltaan. Miksi ruoka herättää niin suuria tunteita?
5 kommenttia:
Minä olen tietämättäni ollut lapsena lähes kasvissyöjä. Maitoa ja voita käytin, mutta lihaa en. Kaikki liha oli silloin niin huonosti maustettua. Nyt voin syödä vähän jotain pataa, jossa on rutkasti mausteita, mutta edelleen syön lapsena opitun tavan mukaan paljon viljatuotteita ja juureksia.
Helsingin kaupungin linjaus tuntuu minusta hieman oudolta, kun en tiedä, onko ekologisempaa syödä voileipiä, joiden päällä on jotain avokadotahnaa kuin että ne olisi päällystetty esim. poroleikkeellä. Riistanhoitosyistä joudutaan kaatamaan peuroja Etelä-Suomessa. Ilmoituksessa oli kyllä, että suositaan kotimaisia juureksia, mutta kyllä pelkkä niiden syöminen käy tylsäksi ja aika paljon vegaaniruokavalioissa on kaukaa tuotuja aineksia.
Se riistan välttäminen on saanut paljon kritiikkiä. Ehkä riistaa ei ole tähän mennessä tarjottu, eikä se ole siksi tullut mieleen. Suurin osa kaupungin tarjonnasta on tarkoitettu taviksille, jotka osallistuvat koulutuksiin ja kokouksiin ja sisältää luultavammin kahvia, sämpylöitä ja viinereitä. Jos katsotaan terveydellisiä ja ekologisia seikkoja, eivät lihaisat leikkeleet ole hyväksi, eivät kyllä viineritkään.
Meidän sukupolvi ei lapsuudessa paljon lihaa syönyt. Kaipa tärkeintä olisikin lihan kulutuksen vähentäminen, ei kai kukaan ajattele, että lihan käyttö globaalisti lopetettaisiin. Emme ole ruokahävikinkään suhteen mitään pahiksia. Minun on tosi vaikea heittää ruokaa roskiin.
Epäilen, että kahvimaidon vaihtaminen kauramaitoon aiheuttaa paljon enemmän hämminkiä kuin lihan pois jättö. Kahvirituaalit ovat tärkeitä suomalaisille. Kukaan tuskin edes huomaa, jo kinkku on jätetty sämpylän välistä pois. Usein seminaareissa ei noita sämpylöitä edes syödä, aamu- ja iltapäiväkahvit sen sijaan ovat tärkeitä.
Eivät ne suomalaistenkaan kahvirituaalit mitään kiveen hakattuja tai ikiaikaisia ole. Vielä jokunen vuosikymmen sitten ryystettiin tassilta sokeripala suussa, sitten opittiin lisäämään kahvin joukkoon kermaa ja kahvi alettiin nauttia "sivistyneesti" kupista.
Kauramaidon makuun tottuu nopeasti.
Minusta tuntuu, että "kaikki" käyttävät nykyään kauramaitoa. Tosin taidan elää jonkinlaisessa kuplassa. Olen samaa mieltä siitä, että uusiin makuihin tottuu lopulta aika nopeasti, olen itsekin vaihtanut jugurtin kaura- ja soijavalmisteisiin ja parin viikon jälkeen alkanut pitää niistä.
Lähetä kommentti