Isä luki minulle aikoinaan Kunnaksen runoa Kattila ja perunat niin, että sylkipisarat lensivät suusta. Muistan vieläkin runon poljennon "voi tätä hoppua hoppua hoppua/ huusivat perunat, voi tätä hoppua/ ei tule loppua loppua loppua..."
Voitin luokan runonlausuntakilpailut runolla Tunteellinen siili, mutta jostain syystä päädyin vaihtamaan ruonon loppukilpailuissa johonkin tylsempään (pienessä päässäni ajattelin, ettei samaa runoa pidä lausua uudestaan). En voittanut.
Kirsi Kunnas -muistoni ovat pääasiassa "melkein tapasin Kirsi Kunnaksen" -muistoja. Runoilijalta oli vaikea välttyä Tampereella ja kukapa olisi sitä halunnutkaan. Muistan lierihatun ja kaulassa roikkuvat puuhelmet.
Kun Kirsi Kunnas kävi Viidassa, olin jostain syystä poissa paikkakunnalta (harmitti). Näin hänet Teoksen kirjakaupassa lukemassa runojaan, Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksessa, jossa mietittiin yhdistyksen nimen vaihtamista (Kunnas oli vanhan nimen kannalla) ja jossain runotapahtumassa Kivessä. Hän istui viereisessä pöydässä, joi kaksi lasillista punaviiniä ja nousi ylös kuin olisi yhtäkkiä muistanut olevansa vanha ja sanoi "Lähden kotiin" ja taksia alettiin puuhata.
En löytänyt kirjahyllystäni yhtään Kirsi Kunnaksen runokokoelmaa, mutta kirjasta Uuden runon kauneimmat, löysin muutamia runoja.
6 kommenttia:
Kirsi Kunnas - kursi kinnas. Nimi lie enne, suorastaan kehottaa loruiluun.
Parhaiten muistan lastenlorut, Jaakko vaakko vesirotta ... Mutta kääntelikin maailmankirjallisuutta. Ja uudisti runoutta.
Yksi uroteko oli se, että loruili muksuilleen, omia ja muiden juttuja. Eppujen lahjakkuus ei tullut tyhjästä.
ITC-ukkeli
Mitä ITC tarkoittaa?
Samaa kuin 70-luvulla ATK. Information Technology Communication tai jotain muuta yhtä hianoo. Vuonna 2000 se oli vasta Information Technology. IT mutta kun tuli älykännykät siihen lisättiin vielä se C.
Tutkintoni on Diploma in Busines Information Technology - mikä siis? Tuon nimen löytyminen oli kurssini hupijuttu.
ITC-ukkeli
Olin juuttunut siihen IT lyhenteeseen.
Voi voi, kun menit vaihtamaan Tunteellisen siilin johonkin muuhun.
Tuntuu pahalta, kun kulttuuri-ihmiset, jotka ovat olleet olemassa koko oman jo pitkän aikuisuuden ajan, kuolevat pois. Se kirpaisee. Tietää, että oma poismenokin alkaa jo konkretisoitua ja että jos saa elää pitkään, niin joutuu tyytymään vähemmän tuttuun ja ehkä hyvinkin erilaiseen kulttuurielämään.
Jaakko Vaakko -runon innoittaja taisi olla flunssainen Jaakko Syrjä, poikain kirjailijaisä, jonka tuotanto on kylläkin jäänyt ns. suurelle yleisölle varsin tuntemattomaksi. Ja (jos mahdollista) vielä tuntemattomampi kirjailija on Jaakon pikkuveli Juhani Syrjä - mutta se ei oikeastaan kuulu tähän.
"Eli merenpohjassa Meritähti
tuhat tonnia vettä yllä.
- Minä jaksan kyllä,
sanoi Meritähti.
- On terävät sakarat,
ja litteät pakarat
ja paineenkestävät kakarat!"
(Kirsi Kunnas, Tiitiäisen pippurimylly 1991)
Lähetä kommentti