Venäjän aloittama raakalaismainen hyökkäyssota on saanut Euroopan militarisoitumaan. Puolustukseen syydetään rahaa, eikä kukaan valita (en edes minä). Vielä vuosi sitten aserahoja olisi vaadittu terveydenhuoltoon, teihin tai koulutukseen.
Opiskeluaikoina kävin Suomen rauhanpuolustajien kokouksessa (sellaistakin harrastin silloin, en kuitenkaan kuulunut yhdistykseen), jossa Erkki Tuomioja puhui. Epäilen, ettei miehellä ole nyt ihan helppoa.
Samoihin aikoihin katsoimme elokuvakerhossa Arthur Pennin elokuvan Alice's Restaurant, jossa muusikko Arlo Guthrie esitti itseään. Elokuvassa Guthrie välttelee Vietnamin sotaa, soittaa kitaraa, muuttaa ystäviensä kanssa vanhaan kirkkoon asumaan ja joutuu ongelmiin poliisin kanssa. Olin ihastunut elokuvaan ja kuuntelin sen musiikkia ahkerasti. Joitakin vuosia sitten se näytettiin televisiossa, enkä jaksanut edes katsoa sitä kokonaan.
Muutama armeijan käynyt kurssikaveri sai elokuvasta voimakkaan pasifistisen herätyksen ja kävi kieltäytymässä aseista. Onko pasifisteja enää edes olemassa? Muistan yhden hammaslääkäriopiskelijan, jonka farkuissa roikkui ketjussa nippu kiliseviä avaimia. Hän ei muistaakseni pyrkinyt edes sivariin vaan meni suoraan vankilaan. Siihen aikaan pasifistinen vakaumus piti osoittaa sivariksi päästäkseen, muuten joutui armeijaan tai kiven sisään.
Toivottavasti Suomeen ostettavia hävittäjiä ei koskaan tarvita tositoimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti