Jos kaikki tällä maapallolla kuluttaisivat kuten suomalaiset, olisivat tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat jo käytetty. Onhan se pysäyttävä tieto. Luin Hesarista, että viimeksi vuonna 1970 Suomessa kulutettiin niin, että luonnonvarat olisivat riittäneet joulukuun loppuun saakka.
Mietin minkälaista elämä silloin oli. Vaatteita ainakin ostettiin harvoin. Ainoa ulkomaanmatkani ulottui Norjaan. Reissu tehtiin autolla, syötiin omia eväitä maantien vieren levähdyspaikoilla ja äiti keitti spagettia kaasulla. Matkalta ostettiin norjalaista makeaa juustoa, jota inhosin, ei edes jäätelöä, vaikka me lapset sitä kinuttiin. Ihailtiin maisemia auton ikkunasta. Ei kiinnostanut. Autossa ei voinut edes lukea, sillä tuli paha olo. Oli ihana palata kotiin.
Minua ei kuljetettu harrastuksiin, eikä minulla edes ollut maksullisia harrastuksia. Muistan lapsuudesta aikuisten puheen vekseleistä ja niiden lankeamisesta. Kävelimme kaverin kanssa kylänraittia edes takaisin ja mietimme mistä voisimme hankkia rahaa.
Isä luki minulle lapsena kansansatuja ja Tiitiäisen satupuuta. Kysyin siskoiltani, luettiinko heille lapsena. Ei luettu. Meteorologi-isäni kantoi töistä vanhoja sääkarttoja, joiden kääntöpuolelle piirsimme.
Ostin netistä uuden lampun ja nyt sitten on huono omatunto. Viikko sitten hankin uuden mekon, jota en ole vielä edes käyttänyt. Avaan välillä vaatekaapin ja ihailen mekkoa ja aion kyllä käyttääkin sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti