K vieraili Tampereella. Mikä onkaan virkistävämpää kuin hautausmaakävely heti aamutuimaan.
Kuolleet runoilijat:
Kalevankankaan hautausmaan pääsisäänkäynnin läheisyydestä löytyy Juice Leskisen hauta. Hautakiven edessä seisoo tyhjä kuohuviinipullo. Juicen lähelle on haudattu Väinö Linna tai oikeammin Väinö Linnan haudan hoodeille kuopattiin myöhemmin taitelija Juice Leskinen. Linnan hautaa vastapäätä seisoo Veikko Sinisalon hautapaasi.
Eeva-Liisa Manner löytyy kappelin läheltä. Runoilija on haudattu samaan hautaan ystävänsä anopin kanssa (näin olen kuullut). Hautausmaalla ei ymmärretty runoilijan merkitystä ja hänelle tarjottiin kolmenkymmenen vuoden hautapaikkaa. Kolmekymmentä vuotta on kovin lyhyt aika, kun kyse on runoilijasta, prosaistille se saattaa riittää. Riippuu kirjailijasta. Siellä runoilija saa köllöttää Martikaisen vieressä niin pitkään kuin on tarpeen. Eeva-Liisa Manner-seura on teettänyt haudalle muistomerkin.
Lauri Viitaa etsimme aika pitkään. Hauta löytyi lopulta pensasaidan takaa. Viita menehtyi auto-onnettomuudessa. Kirjailija oli ateisti, mutta hän oli hiljattain liittynyt kirkkoon, sillä hänen silloinen puolisonsa vaati kirkkohäitä. Tämänkin olen kuullut, en tiedä pitääkö paikkansa.
Yrjö Jylhän haudalle pysähdyimme pikaisesti. Runoilija ampui itsensä hengiltä sodittuaan ensin talvisodassa. Häneltä julkaistiin mm. sellaisia hilpeitä kokoelmia kuin Kiirastuli, Ruoskanjäljet ja Kurimus.
Elävät runoilijat ja yksi kuollut:
Joku väitti Annikin runofestivaalien tungoksessa, että kyseinen festivaali ja Pispalan saunafestivaali ovat Suomen sympaattisimmat kesätapahtumat. Eilisissä Annikin runofestareissa oli ainakin kivaa. Tilaisuus järjestetään puutalokorttelin sisäpihalla, joten tilaa on rajoitetusti ja välillä väkeä oli melkein liikaa. Tarjolla on runon lisäksi musiikkia, proosaa, kahvia ja kasviskeittoa.
Mieleeni jäivät muun muassa ihana Pelle ja romantiks, johon ei mielestäni aiemmin kuulunut Kielo Kärkkäistä, mutta nyt hän lauloi kokoonpanossa (mahtavaa!), Toni Lahtinen lausui ja bändi soitti jatsahtavaa musiikkia. Hieno yhdistelmä.
Kuuntelin latvialaisen Aleksandrs Čaksin runoja Harri Hertellin lausumina sekä Heli Laaksosen vastausrunoja kyseiselle kuoleelle latvialaiskirjailijalle (Laaksonen on suomentanut Čaksin runoja). Runoilijakaksikko Hertell/Laaksonen esiintyi varmasti. Minua huvitti erityisesti Čaksin runo Kolme kirjaa, jossa pohditaan mikä teksti menee kaupaksi ja mikä ei.
Skottirunoilija Imogen Stirling vei runon esittämisen kansainväliselle tasolle. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta onhan se hienoa, että ihminen uskaltaa esittää omaa tekstiään niin täysillä. Minä häpeäsin ja kuiskisin mikrofoniin niin, ettei kukaan saisi runoista selvää.
Ursus Factory villitsi yleisön energisellä lavaesiintymisellään.
Tässä oli muutamia. Olisihan siellä esiintynyt myös Kati Outinen, Mirjami Heikkinen, kolme esikoisrunoilijaa ja monta muuta.
Naamani punoittaa auringosta ja uudet lenkkarini ovat kurassa, enkä tiedä ovatko ne enää pelastettavissa.
Kuva on ladattu härskisti Imogen Sterlingin nettisivuilta.
6 kommenttia:
Imogen Stirling on ilmeisen edustavan näköinen, liekö tällä vaikutusta ruoutensa suosioon. Ripset ovat varsinaiset räpsyripset - onkohan tämä muotia nykyään? Nimittäin männäviikolla sairaalassa oli useammallakin hoitajalla samanlaiset, tai siis samantapaiset, vaihtelivat hieman pituudeltaan, tiheydeltään ja luonnollisuudeltaan.
Kiinnitin huomiota ripsiin, kun maskit peittivät näkymiä muuten.
ICT-ukkeli
Olen ehkä kommentoinut tänne jotain vuosia sitten. Päätin katsoa vieläkö tämä blogi on olemassa, ja hyvä että maailmassa on jotain pysyvää.
On vaikutusta suosioon. Itse en ymmärrä runoutta, mutta kirjallisuutta kyllä vähän. Ja ajatelkaa vaikka Anna-Leenaa, Anjaa, Sofia, Riikkaa (P), Kaaria, jne. He ovat lahjakkaita, ja saavat buustia myös ulkoisesta. Silloin on vahva menestys. Muutoin olisi vain menestys. Leena (L) on erikoinen, ei klassisen kaunis mutta aika kiva, vähän sellainen joulupukin muori, ja silti "vahva menestys".
Jos on superlahjakkuus, silloin voi pärjätä vain lahjakkuudella. Tulee mieleen Hilary M (ei suomalainen)
Esteetikkona olen eritysesti nauttinut Starling ASMR.stä, siinä vasta kaunis nainen. Tällaista ei voisi sanoa vaimolle, joten täytyy vain täällä huudella.
Auvo T on täällä taas!
En usko, että ulkonäöllä on tässä mitään väliä. Tapa lausua on vaan erilainen ja lavakarisma. Olen nähnyt vanhemman naisrunoilijan USA:sta ja langanlaihan brittimiehen lausuvan samaan tapaan, kuin näyttelijä koulutuksen saaneen henkilön. Lausujia on Suomessakin, mutta harvoin runon kirjoittaminen ja lausuminen onnistuu samalta henkilöltä. No Heli Laaksonen ehkä on sellainen, mutta hän käyttää sellaista söpöyttä, pukeutuu valkoiseen ja hiuksissa keikkuu kukkaseppele. Nyt tuli mieleen pari: Nihkee akka, jonka esiintyminen on lavarunoutta ja stand upia. Ja ehkä Aura Nurmi.
Harii Hertell ei ole myöskään hassumpi. Ihana ääni!
Siis Harri Hertell, ei Harii.
Arvasin että naiset ei halua puhua ulkonäön vaikutuksesta. Kuulin muuten torstaina iltapäivällä, klo1730 maissa, YLE puheella ohjelmaa missä aiheesta kovasti keskusteltiin ja miten tärkeä se on.
Lähetä kommentti