En ole sellainen eläkeläinen, joka osaa nauttia siitä, ettei tee mitään. Olen kehittänyt niin vahvan suorittajaminän ja huonon omatunnon, että siitä riittää loppuelämäksi.
Tänään menin kuntosalille. Nuori mies college- housuissa ja paidassa teki pelkkiä ojentajia. Oli pukeutunut aika lämpimästi kuntosalille. Enhän minä kyttää.
Paistoin vegaanista pannaria. Nyt varmaan joku sanoo, että miksi vegaanit tekevät pannaria, miksei jotain joka ei tuo kananmunien käyttöä mieleen. En välitä. Hyvää tuli, keitin kahvit.
Moni sanoo, että nyt on lupa nauttia eläkkeestä, sillä onhan sen ansainnut. Jossain syvällä sisimmässäni koen itseni parasiitiksi, joka elää nuorempien työllä.
Moni on lopettanut blogin pitämisen, minun on pakko jatkaa, sillä tämä muistuttaa ihan pikkuisen työtä, vaikka palkkaa ei maksetakaan. Eihän tämmöisen eläkeläisen kuulu ottaakaan mistään rahaa.
Minulla on suunnitelma: Kirjoitan kirjan, jonka päähenkilö ei ole sarkastinen, hän auttaa muita, leipoo, kerää pakastimet täyteen mustikoita ja lätisee jatkuvasti elämän ihanuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti