Purnu

Kesänäyttelyjä on joka lähtöön. Tasokkaimpiin kuuluu Orivedellä sijaitseva Purnu, jossa näyttelyt aloitettiin jo 1967. Alunperin kauniilla paikalla järven rannalla sijaitsi kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen kesäateljee. Kaikki tuntevat ainakin Mannerheimin ratsastajapatsaan, joka on Tukiaisen tekosia. Hän on tehnyt paljon muutakin. 

Purnuun ajaessa tulee epäuskon hetkiä, että oliko se tosiaan näin kaukana. Kannattaa silti ajaa perille saakka, sillä paikka on viehättävä ja näyttely raikas. Taide on sijoitettu valoisiin halleihin, joiden ikkunoita erehtyy pitämään taideteoksina, niin vihreä on näkymä matalalla sijaitsevien ikkunoiden takana. Hallit muodostavat kauniin atriumtyyppisen pihan. 

Ensimmäisenä katse poimii Marianne Sirin veistoksen, naisen jonka kaulalla roikkuu ankerias, olkapäältä kurkistaa sisilisko, dekolteella lepää perhonen ja hattua koristaa lintu (anteeksi, etten kykene parempaan lajimääritykseen). Esite kertoo, että Siri on kuvanveistäjänä itseoppinut, koulutukseltaaan keramiikan artisaani ja entiseltä ammatiltaan ympäristötekniikan insinööri.

Saman salin seinillä roikkuu Markku Laakson hienoja maalauksia. En mahda mitään, mutta mieleeni tulee aina saman niminen entinen sisätautien professori, joka on tuskin öljyväreihin koskenut. 

Anni Takalan maalauksissa näkee lintuja, mutta myös betonia  (se analysoi, joka kykenee, en tarjoile omia vääriä tulkintojani). Sandra Kantanen tuunaa valokuvia niin, etteivät ne oikeastaan edes näytä valokuvilta, maalaa kuvien päälle. Melina Paakkonen käsittelee kuulemma töissään kontrollia ja sen menettämistä, mieleeni tulivat jonkinlaiset  uskonnolliset kuvat, ehkä idän uskonnot. Matti Rantasen abstrakteista töistä tuli samanlainen olo kuin huvipuistovempeleistä.

Oli siellä paljon muutakin mm. Vesa-Pekka Rannikon värikkäitä veistoksia, Anni Laukan teoksia, jotka heittävät yllättäviä varjoja seinille, Antti Laitisen puita, Maija Närhisen laatikoita ja purnukoita, Harri Kalhan leikattuja ja liimattuja kuvia, Thomas Westphalin videotyö ja Mia Hamarin puuveistoksia. 

Minua ärsyttää, ettei taidenäyttelyiden tai -museoiden sivuilta löydy mediakuvia. Joudun kuvittamaan tekstin joka omilla paskoilla kuvillani tai uhmaamaan tekijänoikeuksia nettikuvilla.  Anteeksi! (Ehkä rikoksesta ei selviä anteeksipyydöllä)

Kahvila on tärkeä. Pihapöydästä saattoi ihailla järvimaisemaa. Pankkikortti ei toiminut vaikka myyjä kipaisi korttimasiinan kanssa pihalle saakka.