Istun kirjaston kahvilassa. Otin pienen kupillisen kahvia, sillä näin säästän. Säästäisin vielä enemmän, jos joisin välikahvit kotona (välikahvit paikantuvat aamu- ja päiväkahvien väliin).
Palautin kirjan, jota en ole ennättänyt lukea. Lainasin romaanin, jota en ehdi lukea.
Luen Vivian Gornickin kirjaa Erikoisen naisen kaupunki: muistelma. Nautin lukemastani. Teos kertoo yksinäisyydestä, ystävyydestä ja New Yorkista. Olen saanut kirjasta oivalluksia, joita on nyt vaikea toistaa, sillä kirja on kotona eikä kahvilassa. Gornick kertoo kirjassaan minkälaisten näkyjen jälkeen hän alkoi elää hetkessä. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni hetkessä elämisestä. Tapanani ei ole maalailla hienoa ja menestyksen täyteistä tulevaisuutta (Gornickilla on), minä sudin eteeni aivoinfarktit, virtsainkontinenssit, dementiat, hoivakodit, sosemaiset ruoat ja lonkkamurtumat. Gornick saa näyn, joka parantaa loistavassa tulevaisuudessa elämisen. Odotan omaa näkyäni.
Kävin aikuisen lapseni kanssa Salossa. Rekisteröin menomatkalla kolmilapsisen perheen (yhden lapsen nimi oli Havu ja toisen Kosmo, kolmannen nimeä en kuullut) ja yhden pariskunnan. Kaikki palasivat Tampereelle samalla junalla. P ei heitä noteerannut.
Pastori Maikki järjestää Instassa aikuisten rippikoulun. Olen kristillisesti sivistymätön. Ihmettelin jo lapsena käskyä rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Että niinkö vähän. Pastori Maikki selitti, että tämä pitää sisällään käskyn kohdella itseään lempeästi. Olen aina luullut, että kristillinen etiikka vaatii itsensä piiskaamista.
Isä näytti miten sadetutkaa käytetään. Nyt minustakin tulee sadekyttääjä.
7 kommenttia:
Mie
Aivan ihana kirjoitus taas. Kiitos.
Joo, kyllä se käsky lähimmäisen rakastamisesta on omituinen "kuten itseäsi". Monet ihmiset vihaavat itseään. Pitäisi olla semmoinenkin käsky, jossa kehotettaisiin väheksymisen sijaan arvostamaan itseään ja annettaisiin vielä ohjeet miten se tapahtuu, jos on oppinut liian itsekriittiseksi.
Minäkin luin Gornickin Erikoisen naisen kaupungin. Katotaan, ehdinkö kirjoittaakin siitä jotakin. Gornick tuo mieleeni toisen amerikanjuutalaisen naisen Fran Lebowitzin, joka kävelee New Yorkin kaduilla ja välillä keskustelee Martin Scosesen kanssa Netflix- sarjassa Kuvittele olevasi kaupungissa. En tiedä, onko sarja vielä siellä, kun lopetin Netflixin tilaamisen puoli vuotta sittten, kun en löytänyt sieltä mitään katsottavaa. Pitäisi kokeilla taas.
Mitään "kristillistä etiikkaa" ei taida olla olemassakaan; jokaisella kirkkokunnalla on vähän omanlaiset opinkappaleensa.
Uskonpuhdistus käynnistyi, kun muuan katolinen munkki Martti (Martin) Luther sai ahaa-elämyksen, ettei ihmisen omilla teoilla tai pyrkimyksillä ole pelastuminen kannalta suurtakaan merkitystä. Ts. itsensä piiskaaminen ei varsinaisesti kannata, koska piiskasipa ihminen itseään kuinka paljon tahansa, ei se kumminkaan koskaan riitä: aina jää ihan ihan liikaa parantamisen varaa. - Tämä oivallus lienee pastori Maikinkin sanoman takana. Lutherin sanoin "ihminen pelastuu yksin armosta" (eikä omien tekojensa tähden).
Lutherin aikana, ja vielä satoja vuosia myöhemminkin, armo edellytti kuitenkin myös uskoa - ja niin ikään suotavaa oli (yrittää) elää Raamatun opetusten mukaan. Ettei nyt vallan oltu kuin pellossa! Sittemmin varsinkin monien herätysliikkeiden piirissä tämä ohjepuoli on ottanut niskalenkin armosta ja piiskaamisesta on tullut uudelleen pop.
Täällä toinen sadekyttääjä. Paitsi että luen Forecan sadetutkaa monta kertaa päivässä, käyn aina välillä vilkaisemassa ikkunasta, onko tuohon vastikään ostamaani muoviseen sadetötteröön tullut lisää millejä. Forecaa katselen aina silloin, kun olen lähdössä pyörälenkille. Siitä huolimatta kastuin yhtenä päivänä perusteellisesti, kun en viitsinyt laittaa mukanani ollutta sadeviittaa päälle. Luulin, että se on vain pieni kuuro.
Onko kerrostalossa asuva sadekyttääjä kerrostalosadekyttääjä vai sadekerrostalokyttääjä? Takavuosina, kun olin innokkaampi pyöräilijä opin, että sateella pyöräilijä kastuu aina. Vedestä jos pue sadeasua ja hiestä jos pukee.
ICT-ukkeli
Nimetön: Kiitos!
Marjatta ja anonyymi: Kristinuskolla taitaa olla tiettyjä oppeja, jotka ovat yhteneväisiä kuten isä, poika ja pyhä henki (pitäiskö kirjoittaa isolla). Ja Jeesuksen ihmisyys ja jumaluus yhtä aikaa. Tässä kirjoittaa nyt sivistymätön tyyppi.
ICT-ukkeli: Olen ilman muuta kerrostalosadekyttääjä. Hesarissa kerrottiin tyypistä, jonka roskapussi oli tuotu oven taakse ja siihen oli kiinnitetty tarralappu "Kierrätä paremmin". En se ollut minä kuitenkaan.
Lähetä kommentti