Me ihmiset olemme vinkeitä otuksia. Ostamme mielellämme jotain, josta ilahdumme ainakin hetkeksi, syömme grillimakkaraa ja käytämme fossiilisia polttoaineita. Käristämme itseämme auringossa ja jos on riittävästi rahaa, lennämme sitä tointa varten jonnekin etelään. Se on tehokkaampaa kuin Pyynikin uimarannalla makoilu. Olen joskus kokeillut. Siinä pitää toisaalta olla tarkkana annostelun suhteen.
Nykyään viihdyn varjossa.
Hesarin digitaalisesta versiosta löytyy laskuri, josta voi tarkastaa kuinka kauan aikaa vielä kuluu, ennen kuin olemme "saavuttaneet" sen 1.5 asteen nousun maapallon keskilämpötilassa verrattuna esiteolliseen aikaan. Jos jatkamme entiseen tapaan, aikaa on alle kahdeksan vuotta, ja miksi emme jatkaisi. Tämä siis koskee koko maapalloa, Suomessa nousu on jo kaksi astetta. Meillä sateet kiihtyvät ja Etelä-Eurooppa tulee kärsimään kuivuudesta. Ai niin, se kärsii jo. Erilaiset säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät.
En masenna meitä enempää. Kuulin erään naisen sanovan, ettei ilmaston lämpeneminen haittaa häntä, sillä hän nauttii lämmöstä.
Istun usein kirjaston kahvilassa. Eilen kuulin, että eräs nainen käyttää pesukoneessa liinoja, jotka keräävät vaatteista irtoavaa väriä. Vihreätakkinen mies kertoi, että Ruotsissa sanotaan godisråtta kun tarkoitetaan karkista pitävää henkilöä. Kahvissa on happoja ja siksi sen kera haluaa jotain makeaa. Kieltä oppii hyvin laulamalla, ainakin espanjaa, kuulin erään toisen sanovan.
Ostan nykyään pienen kahvin, sillä se riittää minulle hyvin.
Lepää rauhassa mursu. Ehdit saada paljon aikaiseksi. (Facessa eräs tyyppi kirjoitti, että mitäpä, jos pensasaidan vierelle taintunut eläin olisi ollut vaikka sika.)
1 kommentti:
Mursun tarina ja menehtyminen oli tosi surullinen asia. Kyllä sen täytyi olla jollain tavalla sairas, kun se oli eksynyt niin totaalisesti omalta asuinalueeltaan.
Lähetä kommentti