Melkeinelämä

Käyn edelleen sillä ihanalla kirjoituskurssilla. Julkaisen tässä yhden kirjoitusharjoitustuotoksen, vaikka kukaan ei ole sitä pyytänyt. Kukaan ei muuten ole tähän mennessä pyytänyt yhtään mitään. Olisi kiva kirjoittaa "Yleisön pyynnöstä..." 

Blogillani ei ole minkäänlaista takuuta, eikä palautusoikeutta. Joudutte altistumaan kaikenlaiselle paskalle (ja nyt vielä kirosanalle). En saa edes fonttia kohdalleen. 

No niin, se luvattu tuotos:

Olen melkein lukenut Kalevalan

käynyt espanjankurssin

leiponut omenapiirakan ja

nähnyt Erica Vikmanin Kian tuossa kadulla

tai saattoi se olla naapurin miehen Toyotakin.

Osaan melkein ommella mekon

tulikin housut.

Niitä voi melkein käyttää.

Huomenna vien ne kierrätyskeskukseen.  

 

---------------

Huomasin eläväni melkeinelämää. 

 

Mitäpä näistä. Kävin kosmetologilla ja värjäytin kulmakarvani ja silmäripseni. Melkein nukahdin. Kysyin mitä tarkoittaa kulmakarvojen laminointi. Ei varmaankaan pysyvää muovilla päällystämistä. Se on kuulemma vähän kuin permanentti, jolla kulmakarvoja saa kohotettua ihosta ja ne näyttävät tuuheammilta. Taidan jättää kulmakarvani entiselleen. En viitsinyt nyppiä niitä silloinkaan kun ne kuului muotoilla ohuiksi äkäisiksi viivoiksi. Laiskuudestani johtuen minulla on vielä muutama kulmakarva jäljellä.