Olen miettinyt esineitä, joita omistan. Uutta puista pyykinkuivaustelinettä ja pellavalakanoita. Ajatukseni liittyvät Marja Saarenheimon esseisiin Esineiden perimmäisestä olemuksesta (Vastapaino 2020). Saarenheimo on psykoterapeutti ja tutkija. Sain vinkin kirjasta eräältä kurssilta.
Meillä on ihan liikaa roinaa. Tavara kertyy kasoiksi. On muotia raivata kylmästi kaikki se, joka "ei tuota itselle iloa". Asiasta on kirjoitettu kirjoja ja on muodostunut jopa ammattikunta, joka auttaa ihmisiä pinojen ja täysien kaappien ikeestä.
Vierastan ylisiistejä koteja. Pidän runsaudesta, väreistä ja kirjakasoista (niin kauan kun ne pysyvät kasassa). Rakastan kirjahyllyjä.
Saarenheimon kirjassa kerrotaan amerikkalaisista veljeksistä Homerista ja Lagleystä, jotka asuivat kahdestaan. Homer oli sokea. Heidän kotinsa oli täynnä sanomalehtipinoja ja muuta roinaa, niin että tavaroiden keskelle oli raivattu käytäviä, joita pitkin he liikkuivat. Lopulta Lagley menehtyi tavarapinon alle ja Homer veljensä avun puutteeseen. E.L. Doctorov on kuulemma kirjoittanut veljeksistä romaanin. Ihan tällaiseen tilanteeseen harva sentään päätyy. Suurin osa meistä kerää korkeintaan tyhjiä jugurttipurkkeja, aikakausilehtiä tai sukkahousuja.
Saarenheimon kirjassa siteerataan Matti Mäkelää, jonka mukaan talosta pitää löytyä aina jotain repsottavaa. Kun se korjataan, huomataan seuraava rempallaan oleva nurkka. Katsoin repsottavaa sähköjohtoa kymmenen vuoden ajan. Nyt se on korjattu. Nykyään kiinnitän huomioni uusiin puutteisiin, joita en repsottavan sähköjohdon aikoihin edes huomannut.
Esineet on huomioitu myös runoudessa. Ranskalainen runoilija Francis Ponge kirjoitti esinerunoja. Neljännesvuosisadan verran Ponge rustasi runoja saippuasta. Pablo Neruda taas laati oodeja eri esineille.
Koska kirjoittaja on psykoterapeutti myös Freud mainitaan.
Esineet ovat meidän jatkeitamme myös ihan konkreettisesti. Ajatelkaa vaatteita, koruja, laukkuja ja kelloja. Kännyköitä!
Katson ostamaani pyykinkuivaustelinettä rakkaudella. Miten keveä se onkaan ja kaunis katsella. Ostin sen Ikeasta ja yllätyin, kun sain valmiin telineen, enkä rimakasaa. Olen nähnyt televisiosta ohjelman, jossa kerrottiin naisesta, jolla oli rakkaussuhde Eiffel-torniin, miksei sitten pyykinkuivaustelineeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti