maanantai 17. lokakuuta 2022

Oumaigaad

Keitin puoli kiloa kikherneitä. Tein hummusta, josta tuli tosi hyvää, jotenkin raikasta. Syödessä tuntui kuin maata ähöttäisin aurinkotuolissa Välimeren rantahietikolla. 

Vähän kokkareiseksi hummus jäi, sillä minulla ei ole tehosekoitinta vaan sotkin mössöä sauvasekoittimella. Niitä kikherneitä jäi runsaasti yli ja tein niistä keittoa ja pakastin keitettyjä kikherneitä hätätilanteiden varalle. Nyt moni ajattelee, että saahan niitä valmiiksi keitettyinä purkista, mutta se olisi ehdottomasti liian helppoa. Elämään tarvitaan lisää vaikeusastetta.

Aamun Hesarissa puhuttiin murresanoista. Pohjois-Savossa käytettiin runsaasti kummallisia ja hilpeitä sanoja. Kiuruvedellä sanottiin "En kehtaa", kun tarkoitettiin, etten viitsi tehdä jotain. Kun muutin lapsena Helsinkiin, minua ei aina ymmärretty.  Hauska oli tietenkin haaska, huasteleminen juttelemista, hölvääminen oli jonkun tuotteen liiallista käyttämistä (mitä sitä hajuvettä hölväät), kahveli haarukka ja iholla olevasta ruvesta käytettiin nimitystä rahka jne. Mummoni käytti ruisleivän viipaleesta nimitystä kakku ja pulla oli hänelle vehnänen. 

Kun serkut kiusasivat minua, huusin ELÄ! (kaipa se oli savolainen muoto, jolla tarkoitettiin kieltää heitä: ÄLÄ). Ja he vastasivat "Elänhän minä, jos et sinä tapa". Kyllä ärsytti.

Nykyään kuulee nuorten naisten sanovan joka käänteessä oumaigaad. Oh my God miten hyvää hummusta. Voisi toki sanoa myös voe tokkiinsa, miten hyvvee hummusta, mutta olisiko se kovin tyylikästä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Savonlinnassa puhuttiin ennen vanhaan "Mie en kehtoo". Sopivassa seurassa voisin nykyisinkin lausahtaa etelä-savolaisittain "Voi mahotonta miten hyvvee hummusta". Murre ei lähe kulumallakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin (ruis)leipä oli kakku - vaikka olen kotoisin eteläisestä Hämeestä (kuten 7 veljestäkin). Vieläkin saatan syödä leipäkakkua, jos teen itselleni voileivän.

Kahveli, kihveli ja rihveli ovat myös tuttuja. Mummo, joka oli ollut nuoruudessaan piikomassa(!) vauraanpuoleisessa kartanossa, puhui sujuvaa kyökkiruotsia. Muita vieraita kieliä hän ei sitten osannutkaan.

anumorchy kirjoitti...

Muista ottaa sauvasekoitin pois topselista kun putsaat sormella sinne teran alle juuttunutta hummusmossoa. Terveisin nimimerkki 4 tikkia etusormessa.
Muuten tassa linkissa
http://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2022/05/punalinssihummus.html
on tosi hyva hummusohje (sita tehdessa teloin sormeni) jossa kaytetaan punaisia linsseja ja nehan kypsyvat muutamassa minuutissa toisin kuin kikherneet.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kikherneiden keittäminen vie aikaa, mutta itsekseenhän ne kypsyvät. Ai niin sähköä kuluu. Pitääpä kokeilla tuota reseptiä.