Kirjailija-lehti keskittyy uusimmassa numerossaan kirjailijoiden kustantamosuhteisiin.
Pari kirjailijaa kertoo omasta suhteestaan kustantamoihin nimettömänä, muut (uhka)rohkeasti omalla nimellään. Lehdessä kustantamon ja kirjailijan suhdetta verrataan muun muassa deittirulettiin. Marissa Mehr on koonnut leikkimielisen tyyppigallerian. Tyyppejä joita kohdatessaan kannattaa nostaa kytkintä. Yksi niistä, ghostaaja(kustantamo) katkaisee yhteydenpidon ja katoaa selityksittä vaikka alkuun on vaikuttanut lupaavalta.
Kun olin sairaalassa töissä, meitä työntekijöitä kiellettiin välillä kommentoimasta hankalia, työhön liittyviä asioita tiedotusvälineille. Kirjailijoita ei kielletä, mutta olemme (huomaatteko, että olen melkein integroitunut tuohon ryhmään) järkeviä ja pidämme suumme kiinni.
Kuuntelin, kun Ruben Stiller haastatteli ylilääkäri Heikki Ekroosia Apotista. Mies oli konsultoinut Lääkäriliiton juristia siitä, mitä hän saa sanoa. Juristi oli sitä mieltä, että potilastietojärjestelmää saa haukkua kunhan ei hauku työnantajaa.
Kustantamoja kannattaa kritisoida vain varmassa lokaatiossa kuten omassa keittiössä tai muussa turvallisessa tilassa, eikä tiedotusvälineille lainkaan. Kirjailija on usein löyhemmin kiinni "työnantajassaan" kuin vaikkapa lääkäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti