Olen huomannut, että puen aina ensin oikean housunlahkeen ja vasta sitten vasemman. Kun kokeilin tehdä toisin se tuntui väärältä ja työläältä. Kuin pinnistelisi ollakseen jotain muuta kuin on, oikeajalkainen.
Näen nykyään paljon työunia. Viime yönä työskentelin terveyskeskuksessa. Työpaikalle pääseminen oli vaikeaa, työkaverit hankalia ja potilaat sellaisia, joita en osannut auttaa.
Katsoin toissapäivänä Pentikin punaista kaitaliinaa, jonka olin levittänyt keittiön pöydälle ja ajattelin, että äiti on tuon liinan minulle ostanut, eikä äitiä enää ole. Mietin elämän lyhykäisyyttä, vaikka äidin elämä oli pitkä, vein roskat ja lähdin uimahalliin.
Heli Laaksonen on kirjoittanut hauskan runon joulupatjasta, jonka päälle kasata paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka ja Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko. Ei onnistu, kuten huomaatte. Täällä istun ulkoiluvaatteissa sohvalla jalat lähtökuopissa. Lempieläimeni Kerttu kuorsaa vieressäni äänekkäästi.
Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället, kirjoittaa Heli Laaksonen. Murhettuminen sallittua ja ulkoilu, sanon minä. Olen nähnyt Heli Laaksosen televisiossa ja luonnossa ja hän hymyilee aina, joten joulupatja vaikuttaa toimivan, siltä noustaan virkeänä seuraavaan vuoteen tai kuten Laaksonen sanoo: Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat. Aion perinteisesti maata sohvalla torkkupeiton alla, sillä en pidä lattialla lojuvista patjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti