Vedin pakasta saman Tarot- kortin kuin pari päivää sitten. En viitsinyt kirjoittaa mitään, vaikka samasta kuvasta voi tietysti runnoa ihan eri tarinan. Eivät päivänikään ole aina niin kovin erilaisia.
Pudotin roskia viedessäni hanskani roskasäiliöön. En ylettynyt säiliön pohjalle, vaikka kallistin sitä. Roskalaatikon kaiveleminen ei ole mielipuuhaani. Hanskani jäi makaamaan naapurien roskapussien viereen. Palasin sisälle hakemaan rukkasia ja samalla kuvasin sen jäljellä olevan hanskan. Julkaisin parittoman hanskan kuvan Instassa ja mietin, että olenko menettänyt järkeni ja suhteellisuudentajuni.
Eilen kirjoitin siitä, että minulla on tapanani loiskia keitot, tomaattisoseet ja mustikat rinnuksilleni, enkä ole koskaan saanut yhtä monta tykkäystä ja kommenttia. Ehkä nämä ovat tarpeeksi pieniä ja samaistuttavia juttuja keskellä tätä kaoottista maailmaa.
Yksi hassu puoli Instassa on: suunnilleen viidesosa seuraajistani on ns. numeromiehiä. Komeita miehiä, joiden nimi on John tai Steve, perässä killuu numero 379 tai muuta vastaavaa. Miehillä roikkuu kaulassaan stetoskooppi. Tunnen monta ihan oikeaa mieslääkäriä, eikä kenenkään profiilikuvassa näy stetaria. Alkuun estin nämä numeromiehet, enää en viitsi, elleivät ryhdy kovin aktiivisiksi.
8 kommenttia:
Heidi, sun pitää hankkia semmoiset varrelliset roskapihdit. Niillä olen noukkinut kätevästi naapurin roskikseen pudottamat avaimet ja kotona kirjahyllyn taakse pudonneita esineitä.
Sen suuntaisia suunnitelmia on ollut.
Mulle kävi sama onnettomuus hanskan kanssa. Olin ostanut ne muutama vuosi sitten Mijaksesta Malagan läheltä. Vaaleaa mokkaa, vuorilliset. Siellä se makasi ison roskalaatikon pohjalla, ulottumattomissa. Viskasin toisen perään ja kirosin! Toinen paikalle sattunut roskientuoja katseli kummissaan touhujani. Olen etsinyt uusia, samanlaisia. Tuloksetta.
Harmillista. Omat hanskani eivät olleet hääppöiset.
Pöh, tylsiä tyyppejä. Laittais taskuunsa, rinta-, vaikka spekulan. Tai tusinan kyniä, taitaa olla yleisin oikea lääkärirekvisiitta.
ICT-ukkeli 917
Kyniä ei tosiaan ole, eikä spekulaa. Amatöörimäistä puuhaa.
Stetoskooppia en muuten ole aikoihin tavannut lääkärin kaulassa roikkumassa, se on takin sivutaskussa tai huoneen seinällä / pöydällä. Joskus kiertokärryssä. Jostain syystä rintataskussa on usein semmonen muovitasku kyniä varten, taskussa sitten niitä ihan paskoja mainoskyniä nippu. Kymmenien vuosien kynänkantokokemuksella voin antaa neuvon blogin lukijoille: In Ballograf we trust. Se ei vuoda taskuun ja kirjoittaa huonollekin lomakkeelle - ja sen iso säiliö riittää, ei lopu yllättäen kesken. Lisäetuna on tarjolla eri värisiä musteita, sinistä, mustaa, vihreää, punaista. Sinistä oli ainakin ennen kahta sävyä. Ja muste on arkistokelpoista.
Spekulaan liittyy hauska juttu, kansakoulukaverini, terveyskeskuksen huoltomies tuli kerran rautakauppaan varaosaa spekulaan hakemaan. Se saranaruuvi oli hukassa. kaivelin miljoonalootaa ja se spekula oli tiskillä. Tuli siihen tiskille joku nainen kyselemään jotain ja oli aika mielenkiintoinen ilmeensä. No, sopiva ruuvi löytyi ja lähti siitä roima lasku: 10 penniä.
ICT-ukkeli
Se muovitasku on jämäkämpi paikka kynille. Takki päällä ei kannata poimia mitään lattialta, sillä kynät varisevat taskusta. Nykyään useampi instrumentti on kertakäyttöinen.
Lähetä kommentti