Residenssirakennuksen seinään nojailee kolme Pelago-polkupyörää ja niitä saa täällä asuessaan lainata. Kaappasin käyttööni yhden ja polkaisin Marjaniemeen, jonne matkaa on kymmenisen kilometriä. Maasto on savolaissyntyiselle pyöräilijälle helppoa. Eihän täällä ole edes mäkiä! Pyörätie ei ikävä kyllä ulottunut perille saakka.
Marjaniemi sijaitsee saaren länsirannalla ja sieltä löytyy majakka, merituulta, kauniita hiekkadyynejä, hotelli, ravintola ja pari kahvilaa (harva niistä on enää tähän aikaan vuodesta auki). Marjaniemessä järjestetään kesäisin Bättre Folk-niminen hipsterikokoontuminen. Törmäsin pariskuntaan, joka sanoi, että Marjaniemestä saa "Suomen parasta lohikeittoa". Sitä saa tosi monesta paikasta. Eräs nainen ihaili polkupyörääni ja sanoin sen olevan minulla vain lainassa. Marjaniemessä oli hiljaista ja kaunista. Mereltä erottui pari purjelautaa.
Ohitin pyöräillessäni Hailuodon kirkon. Luin, että se on tehty teräsbetonielementeistä ja sen on suunnitellut arkkitehtipariskunta Irma ja Matti Aaltonen (Wäinö Aaltosen poika). Kirkko rakennettiin vanhan palaneen kirkon paikalle. Nykyaikaiseen kirkkoon on tuotu vanha saarnastuoli. Oletin, että se on pelastettu siitä 1600-luvulla rakennetusta kirkosta. Kirkkosali oli kaunis ja valoisa.
Huomasin pyhän betonirakennuksen oven olevan auki ja hiivin sisälle. Luulin, että meneillään oli joku kirkollinen toimitus, mutta iäkkäät naiset tuolijumppasivat kirkkosalin takaosan erillisessä tilassa. Ovet kirkkosaliin olivat avoinna ja seurasin hetken ajan melko iäkkään naisjoukon reipasta kurkottelua.
En ole nähnyt Hailuodossa ainoatakaan roskaa. Ei kannata tulla pulloja tai muoviroskia keräämään. Pullonkerääjät, pysykää vaan Tampereella! Täältä ette nettoa mitään. Hailuotoon ei saa tulla roskaamaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti