Kerttu-kissa herää aamuisin klo 5.30 huutamaan "Olen elossa!" Kiva tietää. Olisi ehtinyt ilmoittaa myöhemminkin.
R sanoi vihaavansa tätä kaamosta. Siinä vaiheessa oli vasta elokuu. Tampereen korkeudella ei edes ole kaamosaikaa, sillä määritelmän mukaan: "Kaamos, toiselta nimeltään polaariyö, on talvisin esiintyvä ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse koko vuorokauden aikana lainkaan horisontin yläpuolelle. Kaamosaika esiintyy ainoastaan napapiirejä korkeammilla leveysasteilla"(Foreca).
Olen aiemminkin kertonut, että syksy on mielestäni paras vuodenaika. Syksy on kirpeä herkku. Rouskis! Kirmailisin luonnossa jos jalkapohjani eivät olisi kipeät. Tämä jalkojen lepuuttaminen tuntuu h-tin raskaalta. Puhelimenikin on huomannut muutoksen liikkumisessani ja on ymmärrettävästi huolissaan.
Kävin eilen 60+ omatoimikuntosaliryhmässä. Keskustelunaiheisiin kuuluivat lääkärit ja erään treenaajan nuorimman lapsen 50-vuotispäivät.
2 kommenttia:
Huomenta! Olet mainio! Syksy on rapea ja kirpeä herkku minunkin mielesäni. Kirmailisin metsäpoluilla koirani kanssa, kahlailisin kahisevissa lehdissä ja nuuhkisin pahkavuorelaista raikasta ilmaa ellei nilkkani virheasento, polveni nivelrikko ja selkäni sisäinen risukasa suosittelisi pysymään mieluummin vesiliikunnassa.
Nautitaan syksystä niiltä osin, kuin mitä voimme.
Ja tosiaan kaamosta ei meillä pikkukaupungissakaan ole, aina näkyy valoja siellä täällä, pilkkopimeää saa oikein hakea.
"Selkäni sisäinen risukasa" kuulostaa kuvaavalta. Tosin selkävaivoja ei minulla ole. Vaivani ovat keskittyneet jalkapohjiin.
Lähetä kommentti