Koska elämä on niin arvaamatonta, on paras kirjoittaa vain pienistä asioista. Korkeintaan viidentoista litran vetoisista. Uudesta repusta.
Vanha reppuni veteli viimeisiään. Olin käyttänyt sitä kerran suutarin korjattavana ja sittemmin paikannut itse. Omatuntoni on reppuostoksen suhteen puhdas (muuten se onkin pikimusta), mutta teidänkin on hyvä tietää miten vastuullisesti olen toiminut. Reppuostoksesta ei tule toivottavasti minkäänlaista mainehaittaa.
Ostin Patagonia- merkkisen repun (tästä maininnasta ei makseta mitään, mielellään ottaisin pienen palkkion). Patagonia osallistuu kansallispuiston perustamiseen, rahoittaa ympäristöohjelmaa ja käyttää repuissaan kierrätysmateriaaleja.
Repun kangas näyttää siltä, että nyt vanheneva nainen on villiintynyt, mutta seesteisellä, ikään sopivalla tavalla. Repussa on erillinen pehmustettu pussi läppäriä varten. Oletan, että läppärini tulee viihtymään siellä mainiosti. Elämme repun kanssa tutustumisvaihetta ja vältämme toistaiseksi muita kontakteja.
Huomasin tänä aamuna, että asuntoni oven lukko oli jotenkin väärässä asennossa taivaankappaleisiin nähden tai siinä oli jotain muuta häikkää, joten eteiseeni saattoi kävellä kuka vaan ihan vapaasti. Roisto olisi voinut hiipiä yöllä makuuhuoneeseeni. Kiduttaa, raiskata ja murhata. Hän olisi voinut repiä Kertun sohvan alta ja suolistaa. Rosvo olisi voinut viedä kirjani, CD-levyni, hopeoidun porokynttilänjalkani, Teema-astiastoni (kaikissa astioissa ei ole lohkeamia ja ne olisi voinut myydä torissa) ja Kertun raapiman Ektorp-sohvan (siihen voi ostaa uuden irtopäällyksen). Onneksi sain tilanteen korjattua viime hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti