Olen taas päässyt vapaasti kirmailemaan pitkin Näsijärven ja Pyhäjärven rantoja. Nilkka on edelleen jäykkä ja siihen sattuu kävellessä, mutta vain vähän. Kaksi kuukautta siihen meni.
Kuuntelin radiosta ohjelmaa vanhenemisesta. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä biologista ikäänsä nuoremmiksi, elävät pitkään. Tunnen itseni 110-vuotiaaksi.
Olen kävellessäni käyttänyt Ylen Areenaa, jossa Ylen ohjelmat on taltioitu joko TV-ohjelmiin tai podcasteihin. Onko teidän mielestänne musiikkiohjelmakin podcast, jos siinä lähinnä soitetaan musiikkia ja mainitaan biisien nimet. Minusta ei.
Innostuin seuraamaan puheohjelmaa, anteeksi podcastia, jossa toimittaja Marko Gustafsson haastattelee erilaisia julkisuuden henkilöitä, lähinnä toimittajia ja taiteilijoita. En oikeastaan olisi halunnut tietää, miltä toimittaja Gustafsson näyttää, mutta hänen naamansa koristaa podcastia (huomaatte varmaan, että yritän luopua muutosvastarinnastani).
Gustafsson haastattelee mm. Ruben Stilleriä. Kun psykoterapeuttivaimo kertoo Stillerille jostain ikävästä tapahtumasta, Stiller sanoo "Tämä on vasta alkua". Jotenkin samaistuin.
Kuuntelin myös Miia Tervon haastattelun ja tunnistin Tervon tunteman häpeän. Olen kävellessäni nautiskellut myös Hannu- Pekka Björkmanin ja Katja Ståhlin haastattelut (Ståhl on kyllä mainio). Paljon kuunneltavaa on vielä jäljellä.
Eipä muuta. Pitäisi mennä suihkuun, pukeutua ja kirjoittaa. Ehkä juon välikahvit. Kun aikoinaan olin töissä terveyskeskuksessa, hoitajat laittoivat potilaiden väliin ylimääräisiä potilaita ja näin saatiin ylimääräisiä välejä, joihin saattoi taas tunkea jonkun potilaan. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään vai miten se meni.
9 kommenttia:
Minustakin on typerää joutua kuuntelemaan podcasteja vanhojen kunnon radio-ohjelmien sijasta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että "nimenvaihdos" liittyy pikemminkin materiaalin julkaisumuotoon (internet vs. radioaallot) kuin sisältöön. Kai jo aikoinaan Applen iPodista kuunneltiin lähinnä musiikkia, eikä niinkään puheohjelmia? Varmaksi en tiedä, koska en ole koskaan kuulunut ns. omenaporukkaan.
Nyt on kyllä ICT-ukkelia ikävä.
ITC
Olen kieltänyt lähipiiriltäni (tuli mieleen "ikävästä tapahtumasta") lauseen aloittamisen sanoilla "mulla on huonoja uutisia". Minusta se vain antaa muutaman sekunnin lisäahdiauksen ikävään asiaan, Haluan vain kuulla huonon uutisen esipuheitta ja paljaana. Pelkään jo muutenkin tarpeeksi huonojen uutisten vastaanottamista (melkein enemmän kuin itse uutista).
YLE:n www-sivuilla Areenassa audio taisi olla ensin "Radio" (vrt. "TV"), sitten "Audio", lopulta "Podcastit", joka on todellakin kyllä melko isolla pensselillä maalaamista. Eli ongelmana on keksiä kaikille sopiva otsikko, miksi Audio ei kelvannut, en tiedä.
Minä en ymmärrä, mistä tietää, minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Minun tuntemusmittarissani on vain kohdat NUORI ja VANHA. Yleensä tunnen saman päivän aikana molempia, joskus jopa yhtaikaa. Ehkä tällä elää keskipitkän elämän.
Luulen vuosi sitten käyneeni sinun kirmailumaisemissasi. En tiedä, oliko se Näsijärvi vai Pyhäjärvi, mutta minut vietiin katsomaan jylhää rantamaisemaa. Ranta oli jyrkkä, ja kun katsoi järvelle, oli kuin olisi eteläeurooppalaisessa merimaisemassa. En yhtään ihmettele, jos halajat niihin maisemiin.
Tänään tuli vuosi hänen kuolemastaan.
Ict-ukkelin pikkusisko
Voi. Monesti olen hänen kommettejaan kaivannut.
Itsekin miettinyt, että jänniä ovat kirjoittajien ja lukijoiden suhteet. Muutamia jää kaipaamaan, toiset mennä viilettävät pään läpi kuin mikään ei olisi käynytkään.
Olen toisinaan ajatuksissani nähnyt, miten hän olisi kommentoinut. Luulen arvelleeni joitakin ajatuksenkulkuja oikein 😊. Tunsinhan hänet varsin monta vuosikymmentä. Mielestäni hän kasvatti minua vähintään yhtä paljon kuin vanhempamme.
Ict-ukkelin pikkusisko
Lähetä kommentti