Yhdeksäs luukku:
Miksi tuo luukku pitää mainita kaksi kertaa. Ensin otsikossa ja sitten tekstissä. Jostain syystä tein sen ensimmäisellä kerralla, enkä pysty enää lopettamaan. Pitää olla varovainen tekemisissään, sillä kaikki voi riistäytyä käsistä.
On pakko jakaa huumorin määritelmä, joka on peräisin huumorin ammattilaisen Anitta Ahosen blogikommentista. Hän on varastanut sen Leea Klemolalta: "Koko huumori on sitä, ettei kuollutkaan. Muuten se on tyhjännauramista. Huumori on yhteistä helpotusta siitä, ettei kuollutkaan, ettei käynytkään niin hullusti, selvisi."
Suosittelen joulukalenteriksi Ylen Areenasta löytyvää podcastia 12 diktaattoria (diktaattoreita löytyy sieltä ikävä kyllä huomattavasti enemmän kuin kaksitoista). Ohjelmassa kerrotaan myös Syyrian vallasta syöstystä ja venäläisten luo turvaan karanneesta tohtori Bashar al-Assadista.
Mitä tekemistä diktaattoreilla on huumorin kanssa? Diktaattorit ovat niin kohtuuttomia raakuudessaan ja vallan ja rahan himossaan, että se menee mustan huumorin puolelle.
Onneksi ihminen ei ole kuolematon, ei edes diktaattori. Kannattaa nauraa silloin, kun vielä on elossa. Sen jälkeen se on huomattavasti vaikeampaa.
Kännykkäkuva: Heidi Mäkinen
2 kommenttia:
Naurusta tuli mieleen. Kävin just katsomassa Anoran. Minua ei kyllä naurattanut. Pari kertaa hymyilytti. Enemmän ehkä suretti.
Anora on minulta näkemättä. Ehkä ei kannata katsoakaan.
Lähetä kommentti