Yhdestoista luukku:
Olen maltillinen joulukoristelija. Onhan tässä ollut monenlaisia vaiheita, ennen kuin olen tavoittanut seesteisen tavan odottaa joulua. Tai en minä sitä erityisemmin odota.
Omistan joulukynttelikön, jossa on seitsemän lamppua. Kun yksi lampuista menehtyy, sammuttaa kynttelikkö itsensä kokonaan. Pitää testata, mikä lampuista on kuollut, vaihtaa uusi ja sen jälkeen kaikki lamput palavat iloisesti.
Olen joskus ostanut kaksi patterilla toimivaa koristetta, tähden ja joulukuusen. Molemmat hillitynvalkoisia. Hankin ne joitakin vuosia sitten Claes Ohlsonilta.
Lapset ovat aikoinaan tehneet koulussa puisen joulutalon ja kuusen. Kukaan ei enää muista kumpi on tehnyt kumman. Ne ovat suosikkikoristeitani. Kaapissani on pari valonauhaa, jotka ovat toivottomassa sotkussa. Joudun selvittelemään niitä kuin kalaverkkoja.
Olin kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden yhteisissä pikkujouluissa Mältinrannassa. Juhlat olivat nyyttikestit ja oli tosi vaikea miettiä mitä viedä.
Pikkujouluissa piti esitellä itsensä, hyvä kun muistin esittelyn jälkeen oman nimeni. Alkuun näytettiin videoteoksia, jotka nähdessään äitinsä mukana ollut pikkulapsi puhkesi lohduttomaan itkuun ja äidillä meni kauan hänen rauhoittamiseensa. Muutamat kirjailijat lukivat pätkiä teoksistaan. Söin sipsejä ja juttelin pääasiassa niiden kanssa, jotka tunsin jo entuudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti