Seitsemästoista luukku:
Kävin isän luona Salossa. Isä oli vastassa rautatieasemalla. Sanottiin pari sanaa säästä ja kelistä. Lähdettiin kävelemään isän palveluasuntoa kohti. Isä liikkui rollaattoria työntäen, hänen kengissään oli
irroitettavat nastat. Huomasin, että rollaattorilla on vaikea liikkua
jäämuhkuraisilla jalkakäytävillä. Pyörätuolilla se tuskin edes onnistuisi. Lastenvaunujen työntäminen olisi työlästä.
Isä oli ostanut samalla reissulla talouspaperia ja kaksi ruusukimppua, joita myydään marketeissa. Toisessa kimpussa ruusut olivat tummanpunaisia ja toisessa vähän pinkkiin vivahtavia. Perillä isä etsi maljakot, minä asettelin ruusut vaaseihin ja isä määräsi sijoituspaikat. Vanhempi ruusukimppu siirettiin yhden hyllykön päälle ja uudet ruoka- ja sohvapöydälle.
Kävimme syömässä asuintalon kahvilassa. Isä osti mukaan neljä pullaa. Hän syö keliakiaruokaa, mutta se ei estä pullien syömistä (keliakiaa ei ole siis todettu, mutta hän on diagnostisoinut sen itse). Katsottin Youtubesta Bachin jouluoratoriota. Sisko miehineen kävi kahvilla.
Lähtiessäni halasin isää. Meidän perheessä ei halailla, joten halaus oli irtonainen ja hämillinen, vähän puolittainen ja harjoittelematon. Vartalomme eivät koskettäneet toisaan, mutta kädet kuitenkin. Mietin, että jos isä nyt kuolee, niin on halattu viimeisellä tapaamisella. Pitää tietenkin paikkansa myös toisin päin. Jos minä satun kupsahtamaan ennen seuraavaa kertaa.
Kuva on Logomon sillalta. Vaihdoin junaa Turussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti