Turvapaikka

Osallistuin kaksipäiväiselle ”Ompele merinovillamekko"  -kurssille. Oppilaita oli viisi (yksi äiti ja tytär, sekä kolme muuta) ja opettajia yksi. 

Saatoimme valita kahdesta mallista, joista toista suositeltiin aloittelijoille. En noudattanut suositusta. Muokkasimme kaavoja, leikkasimme kankaat ja ompelimme mekot. 

Olin tilannut sinistä kangasta, joka oli tietysti loppunut, valitsin tilalle värin nimeltä nougat. Mekosta tuli vähän munkin kaavun näköinen.

En ollut koskaan aiemmin käyttänyt saumuria. Mainio vekotin. Huolittelee kankaan reunan, leikkaa ylimääräisen kankaan pois ja ompelee sauman. Voisin ommella enemmänkin, jos käytössäni olisi päivystävä assistentti, joka pujottelisi langat ja ratkaisisi eteen tulevat ongelmat. 

Muu porukka ompeli hiljaa ja keskittyneesti, minä hurrasin, kun sain sauman ommeltua. Miksi aina pitäisi käyttäytyä niin hillitysti. 

Olen katsonut Areenasta ohjelmaa Unelmakoti, jossa osallistujat rakentavat/remontoivat unelmakotiaan, haaveilevat suurista päivällisistä ja ystävien vierailuista. Asuntoihin rakennetaan vierashuone ja ja ruokapöydän ääreen mahtuu vähintään kaksitoista ruokailijaa.  

Keittiössäni on pieni pyöreä ruokapöytä, minulla on (liian) ahdas kylpyhuone. Kodissani on vieras/työhuone, jossa on kapea sänky. Pidän sitä edelleen Kerttu-kissan huoneena, vaikka Kerttu on jo tuhkattu. En omista suuria astiastoja. 

Olen laiska kestitsemään vierailta. Nuorena oli toisenlaista, järjestimme paljon juhlia. Nykyään koti on minulle pääasiassa turvapaikka, jonne kätkeydyn piiloon pahalta maailmalta.