Olen monesti vuosien mittaan pohtinut sukunimeni vaihtamista. Alkuun en vaihtanut ex-mieheltäni saamaani eksoottista Mäkistä, koska en ollut varma, että oliko kaikki lopullista, vaikka tietysti oli. Olimme kerran aiemminkin muuttaneet eri osoitteisiin, mutta palanneet yhteen. Sitten ajattelin, että olisi kiva, jos lapsilla ja minulla olisi sama sukunimi. Seuraavaksi tein väitöskirjaa ja värkkäsin artikkeleita ja tuntui yksinkertaisemmalta kirjoittaa ne yhdellä samalla nimellä.
Lopulta olen ollut niin laiska, etten ole saanut nimen vaihtamista aikaiseksi.
Nyt vaikuttaa siltä, ettei Mäkinen tule valkoisella ratsulla hakemaan minua, joten olen uudelleen päätynyt pohtimaan sukunimiasiaa. Olen ollut Mäkinen kauemmin kuin Pennanen, joka on alkuperäinen nimeni. Olen miettinyt myös Hovia, joka on äitini tyttönimi. Hassu sana tuo tyttönimi. Heidi Hovi näyttäisi hyvältä kirjan kannessa. Ideaalitapauksessa kirjailijan sukunimessä on vain kaksi tavua. Mitäköhän äiti sanoisi? Hän ei sano enää mitään. Lapsille sukunimeni lienee yhdentekevä. Tämä on jonkinlainen myöhäinen itsenäistymisprojekti, joten en ehkä kuitenkaan halua äitini sukunimeä.
Mäkinen on suomen kolmanneksi yleisin sukunimi (19 355). Pennasia on huomattavasti vähemmän, 3672 Pennasta. Hovikin on yleinen sukunimi, mutta Hovi-nimisiä on alle puolet Pennasista.
Luin netistä, että sukunimen vaihtaminen maksaa 105 euroa ja uusi Kela-kortti tulee automaattisesti. Kaikki muu on tehtävä ihan itse. Nopeaa etenemistä tässä projektissa ei ole odotettavissa. Olen edelleen sama saamaton rahjus.
Kuva eiliseltä: Mältinranta, veden lämpörila 3.7 astetta. Puheenaiheet uimahuoneella: vesimaksut ja hyvä iho (luonnollisesti keskusteltiin myös veden lämpötilasta, joka on ehtymätön puheenaihe).
4 kommenttia:
Mäkinen on hyvä nimi. Minulla oli kerran kaveri, Mäkinen, jonka sisko Heidi Mäkinen oli lääkärinä TAYSillä. Arvelen että on jo eläkkeellä, siksi oli. Kaveri kertoi että TAYSillä on hassua kyllä toinenkin H.M. Ihan tosi juttu. Eikö ole maailma pieni. Terv Auvo T
Nykyään sukunimen kai saa aika vapaasti ”valita” tai vaikka keksiä kokonaan uuden omasta päästään. Välillä näkee niin outoja sukunimiä, että voivat olla viimeksi mainittuja. Välillä on käynyt mielessä, että jonkun muutaman sukupolven takaisen sukunimen jostain 1700-luvulta voisi ottaa käyttöön. Miltäs kuulostaisi vaikka Sigfridsdottir tai Henricsdottir? Äh, liian vaikeita kirjoittaa ja jossain, missä se pitäisi ääneen lausua, saisi aina luetella sen kirjain kerrallaan tai sitten se olisi aina väärin kirjoitettu.
HS kuukausiliitteessä oli viimeksi juttu tietyn ammatin harjoittajalle onnistuneista sukunimistä. Epäilen vahvasti, että von Plato -niminen filosofi on vaihtanut alkuperäisen tuohon osuvampaan. Heidi Hovi olisi napakka kirjailijanimi. Minua on hieman harmittanut lammasmaisuuteni nuorena, kun otin miehen sukunimen. Tyttönimi oli harvinaisempi ja kivampi sanoa.
Häpesin tyttönimeäni Korpela, koska asuimme melko lailla korvessa enkä kauheasti pidä nykyisestäkään, vaikka se sopii kyllä etunimeeni. Olen ihastellut kauniita nimiä kuten Saarenkunnas ja Salovaara, mutta en silti menisi ottamaan ihan random-nimeä, koska minusta on hyvä, että ihmiset tuntee sukunimestään ja tietää sukulaisiksi.
Lähetä kommentti