Kävin vokologilla. Etkö tiedä mitä vokologi tekee? En minäkään tiennyt. Vokologin työ liittyy äänen harjoittamiseen. Varmaankin vokologin työtehtäviin kuuluu paljon muutakin. Pyydän anteeksi kaikilta maailman vokologeilta.
Olin täyttänyt ennen vokologikäyntiä kyselyn, ja laittanut ruksin mm. kohtaan "Minusta tuntuu, ettei minua kuunnella".
Kyselyn jälkeen kävimme asiaan. Verryttelimme kehojamme, harjoitimme ja rentoutimme kasvojen lihaksia, ja ääntelimme hassusti. Luin omaa kirjaani ääneen ja sain hyviä ohjeita.
Mies näytti miten istua, että ääni kulkisi parhaiten. Miehet istuvat juuri niin, naiset eivät. Aika hullua sinänsä. Sovimme, että voin lukea myös seisaallani.
Kirjailijaliitto maksoi osan mainiosta ohjauksesta.
Puuttuu enää, että joku pyytäisi minua johonkin puhumaan kirjoistani.
Näin tänään elokuvan Invite, jossa kaksi pariskuntaa viettää iltaa yhdessä toisen pariskunnan kotona. Elokuva oli vaivaannuttavalla tavalla hauska. Naurahdin pari kertaa ääneen. Muistin miten vuosia sitten eräs humalainen vieras ehdotti entiselle miehelleni ja minulle ryhmäseksiä. Hänen vaimonsa torppasi ehdotuksen ennen kuin muut ehtivät edes ottaa kantaa asiaan.
Elokuvan jälkeen ostin Laukontorilta marjoja. Lintu (naakka?), haki toripöydältä pariin otteeseen herneenpalon. En ole varma oliko kyseessä sama yksilö. Torimyyjä kertoi, että linnut kärkkyvät viereisen myyntikojun kangaskatoksella, ja kun hän kääntää selkänsä, joku niistä nappaa herneenpalon. Ne osaavat avata palot kätevästi ja napsia herneet niiden sisältä.
Kuvassa Tallipihan kanit, joista toinen on nimeltään Pablo, toisen nimen olen unohtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti