Ystävyys

Tampere Majan kellarissa järjestettiin Tarton suomalaisten hernekeittoilta, johon oli kutsuttu myös nälkäisiä lääketieteen opiskelijoita. Tapahtumaan osallistui lisäksi Tampere-Tartto seuran aktiiveja Tampereelta. Istuin kahden tamperelaisen Tarton ystävän kanssa samassa pöydässä, nainen oli entinen kirjastonhoitaja, joka kirjoittaa vuosikirjaa aikuisten kirjasarjoista ja mies eläkkeellä oleva kontrabasisti.

Googlasin Tampereen ystävyyskaupunkeja, joita ovat Tarton lisäksi Chemnitz ja Essen (Saksa), Kanton (Kiina), Kaunas (Liettua), Kiova (Ukraina), Linz (Itävalta), Miskolc (Unkari), Nizhni Novgorod (Venäjä), Norrköping (Ruotsi), Odense (Tanska), Olomouc (Tsekin tasavalta), Syracuse (Yhdysvallat), Trondheim (Norja), lisäksi Tampereella on ystävyyskaupungit Puolassa, Islannissa ja Fär-saarilla (kaupunkien nimistä löytyi eksoottisia kirjaimia, joten jätän ne laiskuuttani mainitsematta).

Kuusikymmenluku on ollut kaupunkien ystävystymisen huippuvuosikymmen, viime vuosina on ollut hiljaista. Missä ovat Ranska, Italia ja Espanja ja monet muut? Kun edellä mainitut kaupungit ovat ystäviä, ovatko muut Tampereelle pelkkää ilmaa? Vai peräti inhokkeja.

Hernekeittotilaisuudessa esiteltiin Tampere Majaa, joka on toiminut 22 vuoden ajan. Talosta löytyy 24 vuodepaikkaa, sauna, taidegalleria ja kellari, jossa järjestetään kulttuuritapahtumia. Rakennus on yli kahdensadan vuoden takaa (tai ainakin osia siitä). Galleria ei peri taiteilijoilta vuokraa vaan ottaa palkaksi taiteilijan työn, ilmankos seinillä roikkuu niin paljon tauluja.

Ulkona sataa siinä määrin, ettei edes kaltaiseni ulkoiluhullu viitsi lähteä kadulle reippailemaan kun ei ole ihan pakko. Eilen käväisin pittoreskissa kaupunginosassa nimeltään Supilinn (muistuttaa Pispalaa, mutta on rosoisempi) ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Istuin kolmessa kahvilassa kahvia ryystämässä.

Tartto, Tarton, Tartossa, Tarttoon

Tallinnan laiva oli lastattu sokerilla ruokituilla lapsilla, leikillä, kalliilla kosmetiikalla, kiukuttelulla, oluttuopeilla, hajuvesillä, pubivisalla, stressaantuneilla vanhemmilla ja lasten bingolla.

Tallinnan linja-autoaseman vessamaksu on noussut kolmeenkymmeneen senttiin.

Matkalla Tarttoon (kaupungin nimen taivutus piti tarkastaa netistä) virolaiset tienvarsipusikot vilahtelivat ohitse. Maisema poikkesi suomalaisesta siinä, ettei maisema sijainnut Suomessa. Oli melkein läpitunkemattoman harmaata. Katsoin kännykältäni HBO:n dokumenttia sadomasokismiin ja nahkavaatteisiin hurahtaneesta toimittajasta ja kirjailijasta, joka kirjoitti kirjaa entisestä tähtiurheilijasta, joka on nykyään transnainen.

Vietän Pirkkalaiskirjailijoiden residenssiviikkoa Tartossa ja majoitun Tampere Majassa, joka on kodikas majatalo Tarton historiallisessa keskustassa (kopioin tämän esitteestä). Talossa on seitsemän huonetta, joista ainakin osassa näyttää olevan sängyt useammallekin, huoneestani löytyy leveä teinisänky ja kapea munkin sänky. Tampere Majassa näyttää olevan esillä suomalaisen taiteilijan näyttely.

Majapaikan vastaanotto on avoinna vain kuuteen, joten sisään mennään omalla avaimella, illalla mietin, onko täällä edes muita, mutta sitten joku kolisteli huoneeseensa. Respan nainen sanoi, että meitä on kolme. Aamiaisella join kahvin muumimukista ja ikkunalla tökötti pari Aarikan kynttilänjalkaa. Seinillä roikkuu runsaasti taidetta.

Hävitin sateenvarjoni.