Kirjoittelin jotain läppärilleni ja join kahvia Cafe Metsossa kirjaston toisessa kerroksessa. Lähietäisyydellä istui nainen, johon en kiinnittänyt huomiota ennen kuin hänen seuraansa liittyi harmaahiuksinen mies. Nainen sanoi "Olen pahoillani, että laitoin ilmoitukseen väärän nimen, oikeasti olen A". Mies oli esiintynyt rehdisti omalla nimellään. Googlasin naisen ongelmitta, sillä minulla oli läppäri avoinna pöydälläni.
Ensin he tietysti sanoivat, etteivät oikeastaan koskaan käy nettideiteillä. Sitten he keskustelivat asuinpaikastaan ja huomasivat asuvansa melkein viereisissä taloissa. Seuraavaksi nainen kertoi urapolustaan ja käsitin, että mies oli eläkkeellä. Molemmat olivat harrastaneet maalausta ja kehuivat työväenopistoa. Mies oli melko symppis ja jälkeenpäin tuli mieleen, että olisin voinut kirjoittaa lapulle "Jos teidän jutusta ei tule mitään, haluaisin tavata", alle nimeni ja puhelinnumeroni ja sujauttaa lapun miehelle. En tietenkään tehnyt niin. Poistuin kahvilasta lehtilukusaliin.
Käväisin Tinderissä ja mielestäni miehet tarvitsisivat ohjausta itsensä mainostamisesta: Älä ota profiilikuvaa vessan peilin kautta, varsinkaan jos vessanpytty näkyy taustalla. Ei kannata valita kuvaa, jossa on mukana lapsi tai yleensäkin joku toinen henkilö (herää heti kysymys, että kuka helvetti tämä on, tuleeko tämä jotenkin miehen kylkiäisenä?) Suosi kuvaa, jossa sinulla on paita päällä. Ei hassuja hattuja tai vitsipaitoja. Älä valitse profiilikuvaksi valokuvaa autostasi, mökistäsi, moottoripyörästäsi, kalansaaliistasi, illallisestasi tai veneestäsi.
Haluaisin kovasti tietää miten sille Cafe Metson parille kävi.
