Aamun Hesarissa oli juttu peurojen ja kauriiden metsästyksestä. Ne ovat vieraslajeja, jotka on tuotu tänne metsästäjien iloksi. Nyt niitä on liikaa ja ne tuhoavat maanviljelyksiä ja kotipuutarhoja ja aiheuttavat auto-onnettomuuksia. Kannan kasvamiseen ovat vaikuttaneet leudot talvet ja eläinten ruokkiminen. Eläimiä ruokkivat juuri nuo metsästäjät, jotka perustelevat metsästystä kasvaneilla kannoilla. Minun järkeeni tuo ruoan antaminen ei käy. Tavallaan siis metsästäjät ovat tuoneet ongelman (vieraslajin) Suomeen ja ruokkivat sen yksilöitä saadakseen niitä enemmän ja helpommin metsästettyä ja perustelevat metsästystä sillä, että niitä on liian paljon. Ehkä olen vaan tyhmä.
Kuuntelin Ruben Stillerin ohjelmaa, jossa vieraili Elokapinan aktivisti Ville Saarinen ja Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen. Hoskonen puhutteli koko ohjelman ajan Saarista nuoreksi mieheksi, joka tuntui minusta tahalliselta alistamiselta. Saarinen ei missään vaiheessa provosoitunut. Hoskosen mielestä Elokapinan tie johtaa sekasortoon ja demokratian tuhoon. Hoskonen korosti lakia ja sääntöjen noudattamista ja sitä miten vaarallista on katkaista liikenne (Elokapinan väki oli soittanut pelastuslaitokselle, joka oli sitä mieltä, ettei vaaraa aiheudu).
Tämän aamun Hesarissa oli juttu siitä, etteivät autoilijat kunnioita suojateitä, eivätkä siis noudata lakia ja aiheuttavat toistuvasti vaaratilanteita ja pahimmillaan jalankulkijoiden vammautumisia ja kuolemia (toki suurin osa varmaan noudattaa). Kuljin kymmenen vuotta pyörällä töihin ja jouduin päivittäin väistelemään pyörätielle pysähtyneitä autoja, mutta en silti huutanut autoilijoille tappouhkauksia, joita Elokapina saa. Yhden kerran huusin avoimesta auton ikkunasta etupenkeillä istuville miehille "Tämä on pyörätie!" mutta sitä ei voine kutsua tappouhkaukseksi.
Nyt olen purkanut kiukkuni ja voinen siirtyä taas kivoihin kissajuttuihin, jos joku vielä haluaa lukea blogiani.
