Keskustan ruokakaupassa käyminen muistuttaa kontaktilajia, mutta päinvastoin kuin urheilussa, tässä pyritään mahdollisimman kauas muun asiakasjoukkueen jäsenistä. Ruokaostoksilla yritetään omalla liikkumisella taata riittävä tyhjä tila, jotta saadaan kaapattua kärryyn kahvipaketti tai kuuden munan munakenno. Kauppareissulla käynti on yksilöurheilua, jossa muut asiakkaat ovat ainoastaan haitaksi. Tarvitaan vain hyvät jalkineet, tarkkaa silmää, maski, kassi ja ostoskärry.
Vaikka museot ovat kiinni, niin galleriat toimivat. Kävin taidegalleriassa. Olin sen ainoa asiakas. Sosiaalisesta deprivaatiosta johtuen selitin näyttelyvahdille, että gallerian ikkunasta voi nähdä talon, jossa asun. Nainen kysyi, että kumpi talo se on, sillä gallerian ikkunasta näkyy kaksi kerrostaloa. Sitten hän kertoi asuvansa niistä toisessa, ei siis siinä, jossa minä asun.
Hesarissa käsitellään rokotusjärjestystä, nyt ehdotetaan pääkaupunkiseudun ja Turun painottamista jo ennen riskiryhmien rokotuksien loppuun saattamista. Minulla on Tampereella ainakin pari riskiryhmään kuuluvaa ystävää, jotka eivät ole rokotustaan vielä saaneet, toinen tekee lähityötä terveydenhuollossa ja toinen on eläkkeellä.
Kauppareissuista tulee mieleen Elina Viinamäen novellikokoelma Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita , jonka eräässä novellissa perheenäidin kodin alapuolelle avataan ruokakauppa, jonka kauppias on vähän liian innokas. Kokoelmassa ihmisten elämää katsotaan vinosti ja parhaimmillaan novellit ovat nautittavaa luettavaa.
