Kertakäyttömaski on uusi tupakantumppi

Tupakantumppi on kuulemma maailman yleisin roska. En tiedä kuuluuko kertakäyttömaski roskien TOP-10 listaan, mutta maski erottuu ympäristöstään paremmin kuin tupakoitsijan jätökset. Kauankohan maskin maatumiseen menee, vai maatuuko se ollenkaan? Tuohon pieneen kaistaleeseen käytetty materiaali on ainakin hyvin kestävää, se tulee kirjopyykistäkin ihan saman näköisenä,  kuin sen on sinne laittanut. Kokeiltu on.

Maskit luultavasti häiritsevät lokkeja ja variksia, joiden noutopitsa-aterioiden seassa niitä lojuu. Ilman muuta nekin heittelevät niitä syrjemmälle ruokapöydästään.

Minut on kasvatettu siihen, ettei yhtään roskaa saa heittää kadulle, tien penkalle tai metsään. Olen löytänyt metsästä kokonaisen sohvakaluston ja tien varsilta Anttilan muovikasseja täynnä roskia. Itäisessä Suomessa muutamat tyypit koristavat pihansa Anglian raadoilla. 

 

Olen tämänkin tänne jo kirjoittanut: Eräs työkaverini kertoi, että hänen isänsä oli opettanut, miten roskat heitetään autosta niin, etteivät osu auton kylkeen.

Järven rantaan ei saa heittää edes Darudea, Haloo Helsinkiä tai Kaija Koota. Vain laineiden liplatusta, lintujen laulua, itikoiden yninää, kirveen pauketta ja tuulen huminaa.  Kaupungissa saa kuunnella muutakin, sillä sen äänimaisemaan kuuluvat hälytyssireenit, räyhäkäs musiikki, bussien, ratikoiden ja autojen äänet. 

Vapaamatkustaja

Kävin ystävän kanssa tamperelaisessa ravintolassa syömässä kanansiipiä (tarjolla olisi ollut myös niiden vegeversioita). Eteemme kannettiin laarit vähän happamassa kastikkeessa uivia siipiä, porkkanatikkuja, sellerin varsia, valkosipulimajoneesia ja bataattiranskalaisia. 

Ryhdyin desinfioimaan käsiäni (pöydässä oli tarjolla käsidesiä), ja kun hinkkasin sormien välejä, pyörittelin sormenpäitä kämmenissäni, ja hankasin tassujani vastakkain, minulle tuli sellainen olo, kuin olisin aloittamassa vaativaa lääketieteellistä toimenpidettä, vähintään sydänleikkausta tai lonkan protetisaatiota. 

Kävin Tampereen taidemuseossa, jossa oli esillä vuoden nuoren taiteilijan, Aapo Huhdan valokuvanäyttely. Joku kuvista näytti epäonnistuneelta otokselta (se oli toki painettu kankaalle), ylivaloittuneelta. Kaikki oli varmasti tehty ihan tarkoituksella. Kuvat herättivät ajatuksia nykyisessä kauniiden ihmisten, kotien, kotieläinten, maisemien ja ruokapöytien käsitellyssä kuvavirrassa. 

Näyttelyssä huomasin, että pariskunnat käyttivät samanlaisia maskeja. Yhdellä tyylikkäällä parilla mustat ja toisella harmaat, useimmilla kertakäyttöiset perusversiot. Itse käytän vaaleansinistä kertakäyttöistä perusmaskia, vaikka maskilla voisin ilmaista itseäni. 

Haluan kuulua maskiuskovaisiin ja käyttää maskia (vaikka olen salaa jonkinlainen maskiagnostikko). Bussissa viereeni istui nainen, jolla ei ollut maskia. Koin, että hän oli vapaamatkustaja, joka hyötyi maskistani, mutta ei viitsinyt itse nähdä vaivaa ja suojata minua.

Seuraavalla kerralla epäonnistun paremmin

Pitäisi kerätä lohtulauseita, joita sitten tarvittaessa nostelisi lohtulaarista. Esko Salminen siteerasi Hesarissa kehnoja arvosteluja saanutta Samuel Beckettiä: Seuraavalla kerralla epäonnistun paremmin. 

Koronan vuoksi ovat jotkut kärsineet tylsyydestä. Luin sanomalehdestä mainion tylsyyden määritelmän: Tylsyys on lievän vastenmielinen sosiaalinen tunne, jonka tuottaa hetkellisesti väistämätön ja ennakoitavissa oleva olosuhde. 

Lapset kärsivät tylsyydestä, aikuisena tapahtumattomuutta on oppinut arvostamaan. Miten voi sitäpaitsi olla tylsää, sillä ainahan voi lukea, kiillottaa pöytähopeita, kävellä, kytätä naapureita, neuloa, puhdistaa kylpyhuoneen kaakelien saumoja tai katsella ranskalaisia elokuvia.

Osallistuin työväenopiston galleriakierros -kurssille. Ensimmäisen kierroksen teimme Mältinrannassa. 

Alkuun piti esitellä itsensä ja kertoa mitä kurssilta toivoo saavansa. Minulla oli maski naamalla vaikka en juurikaan usko niiden kykyyn katkaista epidemian leviäminen. Maskeja käytetään eniten niissä maissa, joissa epidemia etenee kiivaimmin (on monia sekoittavia tekijöitä, joiden vuoksi tästä ei voi kuitenkaan päätellä juuri mitään). Olen kuitenkin tunnollinen ja käytän maskia silloin kun turvavälit eivät onnistu. Sanoin, että minä nyt sitten pidän maskia ja voi olla, ettei puheeni kuulu kunnolla vaan ääneni pysähtyy kuitukankaaseen. Heti sen jälkeen naiset alkoivat kaivella käsilaukkujaan ja viisi muutakin puki maskit naamalleen. 

Kurssin osallistujat olivat nuorempia kuin ounastelin ja mukana kulki myös pakollinen kiintiömies.  Opin taas jotain uutta taiteesta.

Uusi epänormaali

Olen viime aikoina käyttänyt maskia julkisissa kulkuneuvoissa. Lyhyemmät matkat kävelen tai pyöräilen, mutta isän 90-vuotispäiville Saloon en jaksa polkea. En oikein usko siihen, että maskit ovat ratkaisu (toivottavasti olisivat!), mutta noudatan ohjeita. Minua on hämännyt se, että maissa, joissa on paljon koronaa, käytetään maskeja enemmän kuin Suomessa. 

Saman havainnon tekee Sara Vainio Hesarissa julkaistussa kolumnissaan. Espanjassa noudatetaan tiukkaa maskipakkoa, mutta siitä huolimatta tauti leviää nopeasti. Maskijutussa on monta sekoittavaa tekijää, emmekä voi ihan varmasti tietää, hidastaako niiden käyttö epidemian leviämistä, tuskin niistä kuitenkaan haittaa on.  Joudumme elämään epävarmuudessa, jonka keskellä on helpompi vaan tehdä kuten suositellaan.

Pahinta olisi,  että ihmiset alkaisivat pelätä toisiaan. Tämä saattaa erottaa meidät taas omiin koteihimme, mökkeihimme ja autoihimme. Jos siinä poterossa ei ole muita kuin sinä, niin onhan se surullista.

Koska kukaan ei tiedä kauanko tämä jatkuu, olen yrittänyt elää niin normaalisti kuin suinkin mahdollista.

Kylven ilossa

On järjetöntä lähteä reissuun puolen päivän jälkeen, sillä tuolloin vain pyörii ympyrää koko aamupäivän, on eksyksissä, pakkaa ja purkaa ja vastailee toisten lähtijöiden viesteihin. Onko antihistamiinia, hyttysiä, tarvitaanko pitkät housut, miten on maskien laita, ahdistaako, tehdäänkö mustikkapiirakkaa, mitä oluita ostetaan, uidaanko meressä, kuka juo kahvia mustana, kuka maidon kanssa ja käykö kauramaito. (Kukaan ei ole kysynyt ahdistaako vaikka ehkä pitäisi). Matka suuntautuu mökille, joten ei kannata paheksua. 

Taidan lopulta olla se, joka kurkistelee kaihdinten raosta, kun muut elävät.

Ostin pakkauksen kertakäyttömaskeja, jotka olivat törkeän kalliita, euron kappale. Nämä oli sentään tehty Suomessa, joten talous pyörii. Käväisin samalla reissulla ihan spontaanisti kirpparilla, en olisi viitsinyt jos olisi pitänyt vetää puhdas maski naamalle. Maskisuositus saattaa tuoda minulle jopa säästöä, isolle perheelle kustannukset ovat ihan merkittävät. R kertoi, että Taiwanissa (jos nyt muistan oikein) 50 kappaleen pakkaus maksoi kolmisen euroa. 

En ole moneen päivään kirjoittanut, mutta jos pian taas eristäydymme omiin koppeihimme niin mitä muuta voin tehdä?

Kylven ilossa, asun Voikilossa
Kopperossa, asunnossa jossa
Voi nukkua ja kylpeä, oon siitä hyvin ylpeä
On puhtaita molemmat neliöt
Ei viihdy siellä loiseliöt
On kiilto parketissa, ruoka supermarketissa.

(Eppu Normaali, Puhtoinen lähiö)