sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Seuraavalla kerralla epäonnistun paremmin

Pitäisi kerätä lohtulauseita, joita sitten tarvittaessa nostelisi lohtulaarista. Esko Salminen siteerasi Hesarissa kehnoja arvosteluja saanutta Samuel Beckettiä: Seuraavalla kerralla epäonnistun paremmin. 

Koronan vuoksi ovat jotkut kärsineet tylsyydestä. Luin sanomalehdestä mainion tylsyyden määritelmän: Tylsyys on lievän vastenmielinen sosiaalinen tunne, jonka tuottaa hetkellisesti väistämätön ja ennakoitavissa oleva olosuhde. 

Lapset kärsivät tylsyydestä, aikuisena tapahtumattomuutta on oppinut arvostamaan. Miten voi sitäpaitsi olla tylsää, sillä ainahan voi lukea, kiillottaa pöytähopeita, kävellä, kytätä naapureita, neuloa, puhdistaa kylpyhuoneen kaakelien saumoja tai katsella ranskalaisia elokuvia.

Osallistuin työväenopiston galleriakierros -kurssille. Ensimmäisen kierroksen teimme Mältinrannassa. 

Alkuun piti esitellä itsensä ja kertoa mitä kurssilta toivoo saavansa. Minulla oli maski naamalla vaikka en juurikaan usko niiden kykyyn katkaista epidemian leviäminen. Maskeja käytetään eniten niissä maissa, joissa epidemia etenee kiivaimmin (on monia sekoittavia tekijöitä, joiden vuoksi tästä ei voi kuitenkaan päätellä juuri mitään). Olen kuitenkin tunnollinen ja käytän maskia silloin kun turvavälit eivät onnistu. Sanoin, että minä nyt sitten pidän maskia ja voi olla, ettei puheeni kuulu kunnolla vaan ääneni pysähtyy kuitukankaaseen. Heti sen jälkeen naiset alkoivat kaivella käsilaukkujaan ja viisi muutakin puki maskit naamalleen. 

Kurssin osallistujat olivat nuorempia kuin ounastelin ja mukana kulki myös pakollinen kiintiömies.  Opin taas jotain uutta taiteesta.

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Tylsyys ja ranskalaiset elokuvat ;) Katsoin lauantaina Isabelle Huppertia Pitsinnyplääjässä. Oli se vaan hyvä kuvaus nuorenparin tuoreesta rakkaudesta ja sitten luokkaeron hiipimisestä myrkyttämään tunnelmaa. Se älykköopiskelijoiden keskustelu marxilaisesta dialektiikasta ym ja sen Isabellen naishahmon ilmeet siinä. Että nyt ei riitä tähän porukkaan ja toisaalta, miten teennäisiä he olivat ja miten vain oma itsensä tämä kampaajatyttö.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Muistan kun Pitsinnyplääjä tuli elokuvateattereihin. Kävin tuolloin katsomassa elokuvan, mutta en muista siitä mitään. Areenasta löytyisi myös dokumentti Huppertista.