Säädyttömät kuninkaalliset

Luin vanhoja matkapäivityksiäni. Pitäisi varmaan matkustaa johonkin, ettei muutu liian moneen kertaan pestyksi akryylineuleeksi. Nuhjuiseksi, tunkkaiseksi ja nukkaiseksi. 

Puheenaiheeni rajoittuvat televisiosarjaan, säähän, Pentuliveen, Mika Aaltolaan ja Lidlin tarjouksiin. Minusta Mika Aaltolaa kannattaa varoa. Mies alkaa olla yhtä suosittu kuin Sauli Niinistö ja Xi Jinping yhteensä.

Tarkoitan televisiosarjalla Netflix-sarjaa The Crown. Olen käyttänyt iltaisin tunnin verran ainutkertaisesta elämästäni sen katsomiseen. Jokaisen jakson alussa kuvaruudun vasempaan yläkulmaan ilmaantuu muistutus siitä, että sarja on liian kovaa kamaa alle 16-vuotiaille, sillä se sisältää seksiä ja alastomuutta. Kumpaakaan ei näytetä. Sarjassa Elisabet patikoi tukevissa nahkakengissään Skotlannin maaseudulla ja tapaa Buckinghamin palatsissa pääministereitä muodolliseen mummoasuun pukeutuneena.

Mitä minä sitten katson kun The Crown loppuu? Diana tuli jo kuvioihin. Uusi kausikin on tulossa. Eiköhän näillä kuninkaallisilla mennä edelleen. 

Eipä muuta. Näin tänään kaistaleen kirkasta taivasta, ei siihen tarvita matkustamista vaan poikkeukselliset sääolosuhteet. Se tuntui säädyttömämmältä kuin The Crown konsanaan.

Nauti!

Mistä lähtien lomalle lähtijää on alettu komentaa sanomalla ”Nauti!” Tuo nauttimisen vaatimus kuulostaa raskaalta. Useinhan loma on paras silloin kun sitä odottaa tai sitä muistelee. Kun auton hajoaminen, ihon palaminen tai ruokamyrkytys on muuttunut hauskaksi tarinaksi. Joskus vielä sanottiin yksinkertaisesti "Hyvää lomaa", ilman huutomerkkiä. 

Kaksi luokkakaveriani ja ystävääni työskentelivät jäätelökioskissa sinä kesänä, kun olimme seitsemäntoistavuotiaita. Välillä asiakkaita ei juuri ollut, kioskin katto vuosi ja kylmälaitteet temppuilivat. He pitivät yhteistä päiväkirjaa, johon kumpikin kirjoitti omalla myyntivuorollaan. Vihko on säilynyt kaikki nämä vuodet. 

Kävin usein kioskilla, mutta minulla ei ole siitä oikein mitään mielikuvaa. Arvostelimme ohikulkijoita, puhuimme kavereista ja pojista. Miesostajat sanoivat myyjille "Sinulla on kauniit silmät".  

Olin lähdössä L:n kanssa inter railille ja kävimme hakemassa isorokkorokotukset. Satoi usein tai ehkä sateella ehti kirjoittaa. 

Kävin ensimmäistä kertaa Volter Kilpi -päivillä. Kaverilla on mökki Kustavissa. Tapahtuma oli söpö, mutta jotenkin modernimpi kuin kuvittelin. Ajattelin, että siellä luetaan Kilven tekstejä ja Juha Hurme hyppii retkeilyvermeissä pitkin rantapusikkoja. 

Seurasimme taiteeseen liittyviä luentoja ja kuuntelimme kirkossa Seela Sellan runonlausuntaa (tämä tuli peruuntuneen konsertin tilalle).  En juurikaan nähnyt Seela Sellaa kirkon penkkien takaa. Luennot olivat mielenkiintoisia, innostavia ja ilmaisia. 

Ostin "Olen lukenut Alastalon salissa"-paidan, sillä eihän mitään ole tapahtunut, jollei osta mitään. Olen kyllä lukenut romaaninkin (olen tainnut mainita tämän useasti, jonkun mielestä ehkä liian usein). Suosittelen sen lukemista teillekin!

Melko vähäinen haitta

Nykyään on sopimatonta matkustaa edes vieraaseen kaupunginosaan saati kaupungista toiseen. Reitti suunnitellaan sen mukaan missä virukseen törmääminen on epätodennäköisintä. Ei kerrota matkasta Facebookissa. 

Tulin eilen luokkakaverin kyydissä Kuopioon. Nautimme pikaisen aterian Jyväskylässä Alvar Aalto -museossa. Aiemmin olisimme valinneet ravintolan, jossa moni muukin syö, nyt iloitsimme siitä, että olimme ainoat asiakkaat. 

Ruoka oli oikein hyvää ja hintaan kuului kahvi. Kun kysyin, missä kahvi on, nainen tiskin takaa vastasi, että ei missään. Hän kantoi kuitenkin sumpit eteemme, joten jossain sitä täytyi olla. 

Pandan tehtaanmyymälään Vaajakoskella päästettiin vain muutama asiakas kerrallaan.  Muut makean ystävät seisoskelivat ulkona jonossa lakuostoksille pääsyä odottelemassa. 

L kertoi, että mökillä minkit olivat syöneet lokin poikaset (lokin nimi on muuten Patrik) ja tikka syötti poikasilleen pääskysen munat kesken hautomisen. Tähän verrattuna korona on tällä hetkellä suorastaan vähäinen haitta. 

Kodu

Aamuisella kävelyllä majapaikasta Tarton linja-autoasemalle  ilmaantui sumun seasta humalainen suomalaismies, joka pyrki ottamaan kontaktia. Osalle matkailijoista loma ja vieraaseen kaupunkiin matkustaminen tarkoittaa kokopäiväistä mahdollisuutta juopotella ja ne matkailijat ovat äänekkäimpiä ja näkyvimpiä.

Viikossa siirtyy turististin roolista jonkinlaiseen välitilaan, se liittyy kävelyyn, joka ei ole enää yhtä viipyilevää vaan määrätietoisempaa etenemistä.

Viron matkailussa laivamatka on, varsinkin yksin matkustaessa, rasittavin, sillä et voi omia tavaroillasi paikkaa kahvilasta tai voit, mutta joudut jättämään laukun vartioimatta. Tavallinen strategia on, että istumapaikat varataan koko porukalle ja vielä varalle pari ylimääräistäkin tuolia, sillä ainahan voi samalta kylältä ilmaantua lisää paikkaa tarvitsevia. Yksi matkalainen jätetään matkatavaroiden vahdiksi ja muut ryntäävät myymälöihin.

Ihmisen tehtävä on kuluttaa. Jos et osta, niin et ole olemassakaan. Laivalla toimii henkilö, jonka ammattinimike on shoppinghostes. Hänen puoleensa voi kääntyä jos on ostosongelmia näin tämä henkilö meille kuulutti.

Kotimatkalla mietin kurssikaveriani, joka oli alkuperäiseltä ammatiltaan sairaanhoitaja ja varsin ronski ihminen. Kun palasimme Kuopioon kurssimatkalta Budabestistä, hän iloitsi "Kohta suap kunnon ruisleipee!" Häneltä muistan myös legendaarisen lauseen "Sormi suklaaosastolle, ompa iso rostata". Ei hänellä ollut tapana tätä kuitenkaan potilaille sanoa. Kaikenlaista sitä joutessaan muistelee. Anteeksi.

Kerttu vaikutti ilahtuneelta paluustani ja istuu nyt matkalaukussa.