Kerroin, että tilasin vanhoja potilaspapereitani. Tiedän, että olen sairastanut lapsena meningiitin. Laitoin pyynnön sähköisesti HUS:iin. Eräänä päivänä HUS:n arkistosta soitettiin, että mitään ei ollut löytynyt. Olivat lähettäneet minulle tiedon asiasta. "Mutta", nainen sanoi, "älkää välittäkö siitä kirjeestä, sillä tulee vielä toinen". Potilaspapereitani oli löytynyt Helsingin kaupungilta.
Kirje saapui eilen. Olin joutunut sairaalaan 25.4. Kolme päivää ennen nelivuotissyntymäpäivääni. Epikriisiä ei ollut, pelkkä tuloteksti vaan. En siis tiedä kauanko olin sairaalassa.
Tri Salmi läh,
Sis.päiv. klo 19.45. Lämpö 38.5.
Viikon yskää, toista päivää niskasärkyä ja pahanolontunnetta. Ei oksennuksia. Tänään vapinaa käsissä. Tri Salmi käynyt kotikäynnillä ja suosittelee pkl emme dg: Meningitis.
Tuskainen. Lievää niskajäykkyyttä.
Lumb.punktio P+, N+ heikko soluja 20, 88% n 12% ly Bakt:- Kokon.valk 20 mg.
os 14/huone 20 Meningitis serosa
Kaunolla kirjoitettuna. Ei dekursuksia, ei epikriisiä. Sukunimi ensin kahteen kertaa väärin kirjoitettu ja yliviivattu. Toinen nimi myös väärin (ei korjattu). Isä sanoi, että olin oksentanut raitiovaunuun, vaikka tekstissä lukee Ei oksennuksia. En kuulemma itkenyt kun jouduin jäämään yksin sairaalaan. Ehkä olin siinä määrin väsynyt ja kipeä.
Iida Rauma kirjoittaa romaanissaan Hävitys (romaani kertoo koulukiusaamisesta ja aikuisten mielivallasta lapsia kohtaan), että vielä 80-luvulla lapsia leikattiin ilman kivunlievitystä. Kysyin asiaa muutamalta lääkäriltä ja eräs heistä kertoi, että pienten lasten murtumia väännettiin paikoilleen vielä 80-luvulla ilman kipulääkkeitä tai puudutuksia. Joskus ajateltiin, ettei sillä ole niin väliä, sillä "lapset eivät muista kipua enää jälkikäteen".
