Kuulun sukupolveen, joka on tottunut sinutteluun. Nyt minua teititellään. Teitittelyä kohdatessani katson vaistomaisesti ympärilleni, että onko tässä vieressäni kenties joku toinenkin. Näkymätön ystävä.
Entä rouvittelu. Eräs Facebook-ystäväni kertoi lääkärin rouvitelleen häntä, jolloin nainen sanoi, ettei ole rouva, eikä ole ollut koskaan naimisissa. Kun lääkäri pyysi häntä uudestaan vastaanottohuoneeseen rouvaksi nimitellen, kaveri sanoi, ettei ole ehtinyt tässä lyhyessä tuokiossa vielä avioitua.
Moni sanoo, että rouvasta tulee mieleen oma äiti. Minulla on eri sukunimi kuin äidilläni, eikä sellaista sekaannuksen vaaraa ole. Olen joskus ollut useamman vuoden ajan rouva, mutta en silloinkaan tavoittanut rouvana olemisen ajatusta.
Jotkut miehet kutsuvat vaimoaan äidiksi. Nuorena lääkärinä ihmettelin kuusikymppisiä miehiä, jotka tulivat vastaanotolle kun äiti käski. Sittemmin ymmärsin mistä oli kyse.
Entä tytöttely tai neidittely? Onko miehille vastaavia nimityksiä. Ehkä pahinta on kun aikuista miestä kutsutaan pojaksi.
Rouvaksi ei ihan hetkessä päästäkään, ainakin jos uskoo Satuhäät-ohjelmaan. Häitä valmistellaankin vuositolkulla. Miksi häät ovat niin tylsiä? Kaikki samanlaisia kilpailuineen, hääkimpun heittoineen ja varpaille astumisineen. 80-vuotispäivätkin ovat hauskempia.
