Talitiaisen Joulu

Talitiainen lensi Finnairin koneella Malagaan. Kuulostaa modernilta joulusadulta.

Koti-ihminen nro 2

Näin teksti elää:

Koti-ihminen
Siitä se alkoi kun Nina osti kotihousut. Jalat sujahtivat niin mukavasti trikoolahkeisiin. Vyötäröllä ei tuntunut tuttua kiristystä. Samalla ikään kuin jotain tuskaista olisi lauennut. Nina askarteli ja lähetti elämänsä ensimmäiset joulukortit. Vastineeksi hän sai pari puhelinsoittoa ja Uudenvuoden korttia. Nina teki karpalohyydykettä pieniin lasipurkkeihin ja koristeli ne pitsinauhoin. Purkit hän kiikutti lahjaksi hämmentyneille naapureille. Vastalahjaksi hän sai seitsemän kynttilälyhtyä. Sellaisia, joita annetaan ihmisille, joille ei keksitä mitään lahjaa.
Kaverit pyysivät Ninaa baarikierrokselle.
-En voi lähteä, olen nykyisin koti-ihminen, sanoi Nina.
Töihin menokin alkoi tuntua vaikealta ja turhalta. Nina anoi vuorotteluvapaata ja saikin sitä puoli vuotta. Sinä aikana hän ompeli suuren perinneryijyn, pesi katot ja seinät ja kutoi kaikille sukulaisille pikkuserkkuja myöten villasukat. Kun puoli vuotta oli kulunut, Nina oli taas valmis palaamaan maailmaan. Virittyneet kotihousut joutivat auton kiillotusräteiksi.

Häpeä

Kirjoittamiskoulussa on puhuttu paljon häpeästä. Siitä, jonka omien tekstien näyttäminen aiheuttaa. Olen kirjoittanut kokonaista kolme kolumnia ammattilehteen, joka leviää laajasti kaikille kollegoille. Osa laittaa sen lukematta paperinkeräykseen. Suurin osa ainakin vilkaisee lehteä. Kolumni on näyttävällä paikalla noin selausta ajatellen (toiseksi viimeinen sivu). Olen joka kerran näyttänyt tekstini ennen lähettämistä tyttärelleni ja yhdelle ystävälleni, molempien mielipidettä arvostan. Juttu julkaistaan ilman että toimitus mitenkään puuttuu tekstiin. Tekstin vieressä on kokovartalokuva kirjoittajasta. Lehti tulee aina perjantaisin. Tavallaan se helpottaa, koska jos homma on fiasko, ehtii häpeä laimeta viikonlopun aikana. Yleensä kuitenkin käy niin, ettei kukaan kommentoi sanallakaan. Toisin sanoen et tiedä munasitko itsesi lopullisesti vai et. Sen kanssa on elettävä. En kyllä itsekään aina lue muiden kolumneja, mutta jos joku tuttu kirjoittaisi niin ehkä lukisin. Yksi positiivinen lukijapalaute on tullut, jonka päätoimittaja ystävällisesti minulle lähetti. Kiitos siitä ja siitä, että saan jatkaa vielä ensi vuonna.

Joulupupun karu kohtalo

Söin lahjaksi ostamani suklaapupun. Liiasta sokerin syönnistä aiheutunut paha olo vaivaa. Syyllisyyttä pahentaa olohuoneen pöydällä lautasella makaava pupun raato.

Keski-ikäiset naiset saavat tehdä mitä vaan

Katsoin eilen Matrixin. Odotan elokuvaa, jossa hieman ylipainoinen keski-ikäinen nainen puhkuisi vihaa, käyttäisi konekivääriä ja uhmaisi painovoimaa. Keski-ikäinen nainen voi tehdä mitä vaan. Kerran jäivät kannettava tietsikkani ja laukkuni tuttavan hotellihuoneeseen. Tämä tapahtui Kööpenhaminassa. Menin hotellin respaan ja kerroin tilanteen, ystävällinen henkilökunta tuli avaamaan minulle huoneen oven, keräsin tavarani ja kiitin. Olimme ystävättären kanssa lenkillä ja halusimme mennä pullakahveille. Huomasimme, että olimme unohtaneet ottaa mukaamme rahaa. Saimme kahvimme ja pullamme kun sanoimme, että käymme sitten myöhemmin maksamassa. Tyttäreni oli sitä mieltä, että häneltä ei sama onnistuisi.

Koti-ihminen

Ostin kotihousut, Henkka Maukasta 9.90.
Päätin ryhtyä koti-ihmiseksi. Tilaan Kotilieden, teen lehden ohjeista karpalohyydykkettä, pakkaan pieniin sieviin purkkeihin ja vien naapurin tupakoivalle opiskelijapojalle. Leivon pipareita, koristelen ne itse valmistamallani sokerikuorrutuksella, askartelen joulukoristeita. Vaihdan keittiön ikkunaan jouluverhot. Teen kukka-asetelman. Siivoan kaapit. Jos joku pyytää minua elokuviin, sanon:
En lähde, olen nykyään koti-ihminen.