Olen sivistymätön uskonnon suhteen. En tahdo muistaa minä päivänä pääsiäisenä tapahtuu mitäkin. Pitkäperjantai on kuitenkin surullinen ja ankea päivä. Pääsiäinen on ortodoksien suuri juhla. Pidän heidän kirkoistaan ja palveluksistaan vaikka en kuulu mihinkään kirkkoon. Olisi mukava uskoa tosissaan, mutta aina välillä häivähtää myös epäusko. Kriittisesti tarkasteltuna uskonasiat eivät ole oikein uskottavia. Lapsena minua ahdisti oma pienuuteni maailmankaikkeudessa ja kaiken rajallisuus nyt se on lohduttavaa, ei niillä omilla töppäyksilläkään ole niin suurta merkitystä.
Kävimme tyttäreni kanssa kerran ortodoksisessa yömessussa. Messu oli hieno, mutta kesti tunteja. Kävimme välillä kotona katsomassa yhden osan Salaisia kansioita. Messun jälkeen seurakuntatalolla syötiin lammaspaistia ja juotiin punaviiniä. Saman tyyppisissa yösyömingeissä lauletaan yleensä juomalauluja, nyt pappi nousi välillä ylös laulamaan Kristus nousi kuolleista... Laulufrekvenssi tiheni sitä mukaa kun viinipullo hupeni.
Olen ollut pari kertaa Valamossa. Kerran olin elämänkertakirjoituskurssilla. Meitä oli siellä keski-ikäinen naisporukka Hieno reissu, sain sitäpaitsi positiivista palautetta. Illalla kävimme viinilasillisella luostarin ravintolan terassilla. Eipä ilta venynyt, paikka meni kiinni yhdeksältä. Ei ollut taksijonoja eikä humalaisia sönkkääjiä. Samaan aikaan Valamossa oli laulukurssi laulutaidottomille. Hoilasivat vielä illalla asuntolassa ja aina laulu tyssäsi samaan kohtaan. Onneksi lopettivat jo kymmeneltä. Kävin Pentti Saarikosken haudalla, sinne olivat turistit tuoneet satoja kyniä, yksi kurssilainen sanoi, että viedään sinne paperia. Minusta se oli hieno oivallus, miksei kenellekään ollut tullut mieleen. Siellä se Pentti makasi ajatuksineen ja satoine kynineen voimatta laittaa mitään paperille. Runoilijan helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti