Liittyykö se Y-kromosomiin vai poikien kasvatukseen, etteivät miehet halua kysyä neuvoa. Vieraassa kaupungissa pyöritään mielummin tuntikausia ympyrää kuin käännytään paikallisen asukkaan puoleen. Paikalliselta mieheltä ei pidä kysyä, hänen arvonsa mukaista ei ole myöntää, ettei hän tiedä missä kyseinen paikka on vaan hän on tietävinään asian ja neuvoo juuri vastakkaiseen suuntaan. Minulta kysytään usein tietä eri puolilla maailmaa, olen ilmeisesti niin vaarattoman näköinen.
Erilaiset GPS-laitteet ovat saavuttaneet suuren suosion miesten keskuudessa. Mies saattaa säästyä nöyryyttävältä neuvon pyytämiseltä. Olimme menossa tiettyyn osoitteeseen täällä Tampereella ja sovimme, että edellämme ajavat tutut ohjaavat meitä koska heillä on tuo suunnistuslaite. Pää meni pyörälle niistä ylimääräisistä silmukoista ja käännöksistä, joita teimme, mutta eipähän tarvinnut kysyä tietä.
Jos uusi kone ei toimi mies lukee puhelinluettelon paksuisen manuaalin hiirenkorville ennen kuin soittaa apua. Nainen taas kysyy heti neuvoa painettuaan yhtä nappia tuleksettomasti. Jos mies osallistuu jollekin kurssille hänen on luonnollisesti täytynyt opiskella asiaa kirjoista parin vuoden ajan etukäteen tai sitten vaimo/tyttöystävä on pakottanut miehen kurssille monenlaisten uhkausten avulla. Mieskirurgi saattaa kysyä neuvoa naissisätautilääkäriltä, mutta hän tuo samalla esille, ettei ole halunnut/viitsinyt asiaan paneutua, koska pitää asiaa vähempiarvoisena kuin veitsen kanssa heilumista. Liekö asiaa tieteellisesti tutkittu, mutta olen henkilökohtaisten kokemusten perusteella olen varma, että tällainen sukupuolten välinen ero on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti