Ilkka Kanerva on pyytänyt anteeksi tekstiviestejään. Katson velvollisuudekseni seurata hänen esimerkkiään:
Kerran huomasin ohitettuani kaupan kassan, että kärryyn oli jäänyt yksi minttulaku. En palannut takaisin ja maksanut ostostani. Anteeksi.
Vuonna 1996 valehtelin, että minulla on viikonlopputöitä säästyäkseni sukulaisvierailulta vaikka olin vapaalla Anteeksi.
Olen kerran suudellut yhden kaverini aviomiestä. Anteeksi.
Olen antanut ymmärtää, että olen lukenut Bulgagovin kirjan Saatana saapuu Moskovaan, vaikka kirja jäi minulta kesken. Anteeksi.
Olen nukahtanut elokuvateatteriin katsoessani Kaurismäen elokuvaa Juha. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti