Olin Vierumäellä viettämässä Body and Mind viikonloppua, nyt onkin sitten joka paikka pipi. Liikuimme tuoksuvien pallojen kanssa, harrastimme pilatesta, Body Balancea ja Hatha joogaa. Joogatunnilla rentoutuksessa piti ajatuksissa mennä paikkaan, jossa on ollut turvallinen ja hyvä olla. En ehtinyt rentoutuksen aikana keksiä sellaista paikkaa. Kuten arvata saattaa viikonloppuun ei osallistunut yhtään miestä. Heidän mielensä ei kaipaa hoitoa eikä kurssilla ollut penkkiurheilua, makkaran paistoa tai kaljan juontia.
Vierumäellä järjestetään hyvän olon viikonloppuja. Mietin millainen olisi pahan olon viikonloppu. Sitä mainostettaisiin: Tämän jälkeen haudot taatusti itsetuhoisia ajatuksia. Kurssin jälkeen olosi on kehno, vapisuttaa ja oksettaa. Takaamme, että sinua hävettää jälkeenpäin ja parhaassa tapauksessa juokset seuraavan puoli vuotta sukupuolitautien poliklinikalla. Takaamme, että lähimmäisesi kärsivät. Mahdollisesti saat uuden suunnan elämällesi (joudut etsimään uuden puolison oman asunnon ja ehkä työpaikankin). Tällainen pahan olon viikonloppu voisi olla jollekin firman pikkujouluristeily. Toisaalta osa ihmisistä pitäisi sitä virkistävänä kokemuksena, jota voi naureskellen muistella (siis jos jotain muistaa) lasin ääressä.
Tähän perään täytyy selittää, että luen juuri Juhani Seppäsen kirjaa "Selvästi juovuksissa". Kirjassa on varsin kriittinen näkökulma meidän suomalaisten alkoholinkäyttöön, myös kirjoittajan omaan. Se on osittain päiväkirja vuoden täydellisestä alkoholista kieltäytymisestä. Aiemmin kirjoittaja oli käyttänyt alkoholia sen verran, että määritelmän mukaan hän oli alkoholin suurkuluttaja. Helppolukuinen, mutta ajatuksia herättävä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti