Ylellinen asunto

Asuimme opiskelun loppuvaiheessa omistusasunossa, vanhassa puutalossa, jossa asui neljä perhettä. Asuntomme oli yläkerrassa. Sinne tuli vain kylmä vesi, huoneissa oli pönttöuunit ja pihalla kaksi omenapuuta. Lattiat olivat niin vinot, että huonekalujen alle piti laittaa kaikenlaisia virityksiä, että ne olivat jotensakin suorassa. Jos laittoi pesukoneen pyörimään kesti ikiaikainen sähköjärjestelmä jotenkuten, ellei naapuri ollut saanut samaa ajatusta. Kun sitten alkoi tehdä mieli paahtoleipää piti odottaa pesuohjelman päättymistä, muuten koko talosta menivät sähköt. Alakerrassa asui viisikymppinen avopari. Miehen toinen etunimi oli Platon. Platon voitti arvalla henkilöauton, joka lojui pihassa. Platonilla ei ollut ajokorttia. Platon ei kaimansa tapaan ollut mikään filosofinen persoona, enemmänkin käytännön toimija. Hän kävi mopolla hakemassa kaupasta keskiolutta. Naapurissa asuivat Iri ja Tomppa. Heillä oli kaksi mäyräkoiraa. Tomppa harrasti juoksemista. Iri ei jaksanut juosta vaan ajoi pappatunturilla perässä. Meillä oli asunnossa WC, alakerran asunnossa se oli käytävällä. Alakerran rouvan siskolta ovi oli kerran jäänyt auki. Hän huuteli käytävään "en minä mikään hullu ole". Kävelimme pokkana yläkertaan omaan kotiimme ja siunasimme asuntomme ylellisyyttä, omaa vessaa.