Taas itku pitkästä ilosta

Ostin divarista "Forsyten taru" DVD:n. Eilen sitä katsoessa itkin vuolaasti. Samalla kykenin itkemään omat murheeni, kaikki ikivanhatkin. Muuten en juuri itke, siihen tarvitaan joku "taiteellinen" tekele. Kun synnytyksen jälkeen kuulin Anneli Saariston laulamana kappaleen evakkojuna itkin niin, että paidan etumus oli märkä. Siinä taisi olla hormoneilla oma osuutensa, koska samanlaista liikuttumista tuo kappale ei ole sen jälkeen aiheuttanut. Poikani päiväkotiryhmässä oli keskusteltu itkemisestä. Tädit olivat sanoneet, että voivat aikuisetkin itkeä. Poikani oli kertonut, että kyllä meidän äitikin itki kun ei ollut mitään päälle pantavaa.